Araljärvi
5 lajit
Araljärvi eli Aral oli laskujoeton suolajärvi Keski-Aasiassa Kazakstanin ja Uzbekistanin alueella. Araljärven pinta-ala oli 67 499 neliökilometriä vuonna 1960, ja se oli maailman neljänneksi suurin järvi Kaspianmeren, Yläjärven ja Victorianjärven jälkeen. Araljärven tilalla on nykyään useita erillisiä järviä ja autiomaata. Järvien yhteenlaskettu pinta-ala on 17 382 neliökilometriä, mutta pinta-ala vaihtelee runsaasti vuosittain. Amudarja ja Syrdarja ovat suurimmat järveen laskevat joet, joista Amudarjan virtaama saavuttaa nykyisin Araljärven vain ajoittain.
Nasan ottamien satelliittikuvien mukaan järven pääallas kuivui kokonaan ensimmäistä kertaa uudella ajalla elokuussa 2014. Pääaltaan paikalle muodostuneen aavikon nimeksi on annettu Aralkum. Araljärven alueelle on pyritty viime aikoina istuttamaan olosuhteissa hyvin toimeentulevaa saksaulipuuta (Haloxylon ammodendron).
Ilmasto
Araljärvi vaikutti aiemmin alueen ilmastoa leudontavana tekijänä. Ilmasto on muuttunut entisen Araljärven ympäristössä merellisestä mantereiseksi, minkä seurauksena kesälämpötilat ovat nousseet ja talvilämpötilat laskeneet. Ilman suhteellinen kosteus on myös pienentynyt ja sateettomien päivien määrä on kasvanut 300 prosentilla. Samalla vuodenajat ovat muuttuneet. Vielä 1950-luvulla helmi- ja maaliskuu olivat sateisimmat ja syyskuu kuivin kuukausi. Kaksi vuosikymmentä myöhemmin huhtikuusta oli tullut alueen sateisin kuukausi ja heinäkuusta kuivin.
Alueen ilmastoon on vaikuttanut järvenpohja, jota on paljastunut järven kuivumisen myötä. Uusi maa on kuivaa ja helposti tuulen kuljetettavissa, minkä takia osilla Araljärveä ympäröivistä alueista hiekkamyrskyjen määrä on kasvanut. Hiekkamyrskyjä suuntautuu etenkin järveltä länteen Ustjurtin tasangolle ja etelään Amudarjan suistoalueelle. Araljärven hiekkaa on kuitenkin havaittu luoteessa peräti Valko-Venäjällä ja Liettuassa, lännessä Georgiassa ja kaakossa Afganistanissa asti. Myrskyissä kulkeutuva maa-aines on todella suolapitoista ja se sisältää kalsiumsulfaattia, natriumkloridia, natriumsulfaattia, magnesiumsulfaattia ja kalsiumvetykarbonaattia. Erityisesti natriumkloridi ja -sulfaatti ovat myrkyllisiä kasveille, joten ne vaikuttavat alueen satoon ja kasvillisuuteen.
Araljärvi eli Aral oli laskujoeton suolajärvi Keski-Aasiassa Kazakstanin ja Uzbekistanin alueella. Araljärven pinta-ala oli 67 499 neliökilometriä vuonna 1960, ja se oli maailman neljänneksi suurin järvi Kaspianmeren, Yläjärven ja Victorianjärven jälkeen. Araljärven tilalla on nykyään useita erillisiä järviä ja autiomaata. Järvien yhteenlaskettu pinta-ala on 17 382 neliökilometriä, mutta pinta-ala vaihtelee runsaasti vuosittain. Amudarja ja Syrdarja ovat suurimmat järveen laskevat joet, joista Amudarjan virtaama saavuttaa nykyisin Araljärven vain ajoittain.
Nasan ottamien satelliittikuvien mukaan järven pääallas kuivui kokonaan ensimmäistä kertaa uudella ajalla elokuussa 2014. Pääaltaan paikalle muodostuneen aavikon nimeksi on annettu Aralkum. Araljärven alueelle on pyritty viime aikoina istuttamaan olosuhteissa hyvin toimeentulevaa saksaulipuuta (Haloxylon ammodendron).
Ilmasto
Araljärvi vaikutti aiemmin alueen ilmastoa leudontavana tekijänä. Ilmasto on muuttunut entisen Araljärven ympäristössä merellisestä mantereiseksi, minkä seurauksena kesälämpötilat ovat nousseet ja talvilämpötilat laskeneet. Ilman suhteellinen kosteus on myös pienentynyt ja sateettomien päivien määrä on kasvanut 300 prosentilla. Samalla vuodenajat ovat muuttuneet. Vielä 1950-luvulla helmi- ja maaliskuu olivat sateisimmat ja syyskuu kuivin kuukausi. Kaksi vuosikymmentä myöhemmin huhtikuusta oli tullut alueen sateisin kuukausi ja heinäkuusta kuivin.
Alueen ilmastoon on vaikuttanut järvenpohja, jota on paljastunut järven kuivumisen myötä. Uusi maa on kuivaa ja helposti tuulen kuljetettavissa, minkä takia osilla Araljärveä ympäröivistä alueista hiekkamyrskyjen määrä on kasvanut. Hiekkamyrskyjä suuntautuu etenkin järveltä länteen Ustjurtin tasangolle ja etelään Amudarjan suistoalueelle. Araljärven hiekkaa on kuitenkin havaittu luoteessa peräti Valko-Venäjällä ja Liettuassa, lännessä Georgiassa ja kaakossa Afganistanissa asti. Myrskyissä kulkeutuva maa-aines on todella suolapitoista ja se sisältää kalsiumsulfaattia, natriumkloridia, natriumsulfaattia, magnesiumsulfaattia ja kalsiumvetykarbonaattia. Erityisesti natriumkloridi ja -sulfaatti ovat myrkyllisiä kasveille, joten ne vaikuttavat alueen satoon ja kasvillisuuteen.
