Undulaatti (Melopsittacus undulatus) on alkujaan kotoisin Australiasta, jossa se on yleisin kaijalaji. Undulaatin pituus on noin 18–20 cm, josta pyrstön pituutta on lähes puolet. Undulaatilla on papukaijoille tyypillinen vahva ja käyrä nokka kiipeilyä ja siementen kuorimista varten.
Luonnonvaraisen undulaatin ravinto koostuu pääasiassa ruohokasvien siemenistä, hedelmistä ja eukalyptuksen lehdistä.
Undulaatti on päiväaktiivinen parvilintu, joka elää luonnonvaraisena jopa miljoonien yksilöiden parvissa. Undulaatti on äänekäs, se sirkuttaa ja säksättää jatkuvasti. Undulaatit ovat nopeita ja taitavia lentäjiä.
Pä
PäiväeläimetPäiväeläin tarkoittaa eläintä, joka nukkuu yöllä ja valvoo päivällä. Yöeläimet ovat puolestaan aktiivisia öisin ja hämäräeläimet h...
Ka
KasvinsyöjäKasvinsyöjä eli herbivori on eläin, jonka ravinto koostuu yksinomaan tai pääasiassa kasveista. Lihansyöjiin ja sekaravintoa käyttäviin elä...
Gr
GranivoreAr
ArboreaalinenVa
Vanhat eläimetNo
NomadiMa
MaanpäällinenOv
OvipaarinenOvipaarinen tarkoittaa eläintä, joka lisääntyy munimalla. Useimmat selkärangattomat, kalat ja matelijat, kaikki linnut ja sammakkoeläimet sek...
Yk
Yksiavioiset eläimetYksiavioisuus eli monogamia on pariutumisen muoto, jossa yksilöllä on vain yksi puoliso kerrallaan.
So
Sosiaaliset eläimetPa
ParveiluEi
Ei siirtolainenB
alkaaKe
KeskustelijatLuonnonvaraisen undulaatin värimuoto on vihreä. Sen runko on vaaleanvihreä ja siivet mustakeltaiset ja pyrstö mustakeltainen sinisellä kärjellä. Maski on keltainen ja sen alalaidassa on mustia pilkkuja sekä poskilla on tummansiniset laikut. Nokka on kellertävä ja koivet harmaat. Koiras ja naaras ovat samanväriset, mutta vahanahkasta erottaa sukupuolet aikuisena.
Useilla värimuunnoksilla nuoren undulaatin erottaa aikuisesta pään väreistä. Nuoren undulaatin pään raidat ulottuvat vahanahkaan saakka, kun taas aikuisella raidat loppuvat päälaelle. Todella nuoren undulaatin nokassa voi olla mustaa. Poikasen vahanahka on sukupuoleen katsomatta violetin pinkki, joskin kokeneet kasvattajat voivat erottaa sukupuolen jo pesästä poistuvien poikasten vahanahkasta. Aikuisista poiketen poikasen silmät ovat kokonaan tummat: aikuisilla undulaateilla värikehä on valkoinen tai vaaleanharmaa. Poikasen värit voivat olla myös hieman himmeämmät, ja siipien suomukuviot hieman sumeammat kuin aikuisilla. Pesästä poistunut poikanen on jo melkein vanhempiensa kokonen, mutta yleensä hieman lyhytpyrstöisempi.
Undulaatin sukupuolen voi erottaa varmasti vasta linnun ollessa yli puolivuotias. Koirasundulaatin vahanahka on yleensä syvän sininen, mutta hyvin vaaleilla värimuunnoksilla se voi olla aikuisellakin koiraalla heleän pinkki kuten poikasella. Naaraspuolisen vahanahka on rusehtava, vaaleansininen tai miltei valkoinen värimuunnoksessa riippumatta, mutta hormonitasapainosta riippuen: normaalitilassa naarasundulaatin vahanahka on vaaleansinertävä, mutta pesimävalmiudessa se muuttuu ruskeaksi tai jopa punertavaksi, ja saattaa myös kasvaa kooltaan. Koirasundulaatin vahanahka alkaa saada väriä huomattavasti nuorempana kuin naaraan. Vanhasta tiedosta poiketen koiraan vahanahka ei siis aina ole sininen, eikä naaraan aina ruskea.
Lemmikkiundulaatin pääruoka on pelletit. Undulaatin ruokintaan kuuluu myös undulaateille tarkoitettu siemenseos ja monipuolisia tuoreruokia kuten parsakaalilla, salaatinlehdillä, kurkulla ja paprikalla. Lemmikkiundulaatti tarvitsee häkkiinsä myös vettä ja mineraalikiven tai seepiansuomun. Pesitettäviä lintuja suositellaan ruokittavaksi myös keitetyllä kananmunalla riittävän rikin- ja energiansaannin varmistamiseksi.
Undulaatit lisääntyvät melko helposti vankeudessa. Undulaatteja ei ole pakko pesittää, ja lemmikkinä ne voivat elää täyttä elämää myös lisääntymättä. Pelkkä ilo poikasista tai mielenkiintoinen kokemus ei tulisi olla perusteena pesittämiselle. Holtiton pesittäminen heikentää undulaattikantaa tuottaen heikkoja tai jopa viallisia yksilöitä. Pesiminen on myös molemmille vanhemmille rasite.
Undulaatit voivat pesiä mihin vuodenaikaan tahansa mutta ovat parhaassa pesimävireessä keväällä. Alle 1-vuotiaita undulaatteja ei suositella pesitettäviksi. Yhtä undulaattiparia suositellaan pesitettäväksi korkeintaan kaksi kertaa vuodessa liian rasituksen välttämiseksi. Pesitykseen tulee käyttää ainoastaan terveitä ja hyväluonteisia lintuja. Lintupari ei saa olla liian läheistä sukua keskenään (esim. sisarukset tai isä-tytär-pari), eivätkä ne saa edustaa värimuotoja, joiden pesittäminen yhteen ei ole suositeltavaa.
Lisääntyäkseen undulaatit tarvitsevat pesäpöntön ja siihen pehmikettä. Noin viikon kuluttua parittelusta naaras alkaa munia pönttöön. Naaras munii yleensä joka toinen päivä yhden munan kerrallaan, yhteensä 3-6 munaa, joita se hautoo 17-18 päivää. Poikaset kuoriutuvat munimisjärjestyksessä eli kaikki poikaset ovat eri ikäisiä. Molemmat vanhemmat osallistuvat poikasten hoitoon. Kolmiviikkoisina poikaset alkavat kurkkia pesästä. Emot ruokkivat poikasia vielä jonkin aikaa pesästä lähdön jälkeen. Undulaatit ovat luovutusikäisiä noin 8-9 viikon iässä, kun ne osaavat syödä täysin itsenäisesti.
Undulaatin yleisimpiä sairauksia ovat kalkkijalkapunkki ja erilaiset vitamiininpuutokset. Myös höyhenten kasvuun ja kehitykseen haitallisesti vaikuttava ranskalainen sulkasato voi tulla undulaatille.
Ensimmäiset undulaatit saapuivat Australiasta Englantiin merimiesten matkassa 1800-luvun puolivälissä. Undulaatti saatiin pian saapumisestaan lisääntymään Hollannissa. Vihreänkeltaisesta villistä undulaatista on saatu jalostuksen tuloksena mitä moninaisimpia värimuotoja ja lemmikkiundulaateista on tullut kookkaampia kuin villistä alkumuodostaan. Lemmikkiundulaatti saattaa elää jopa yli 10-vuotiaaksi. Lemmikkiundulaatteja ei suositella pidettäväksi yksin vaan lintuja on aina oltava vähintään kaksi, mieluummin enemmän. Undulaatti voi oppia myös puhumaan.
