Brasilian endeemiset eläimet

Indigoara (Anodorhynchus leari) on erittäin uhanalainen Brasiliassa elävä papukaijalintu.Kooltaan Indigoara on noin 70 cm. Yleisväritykseltään indigoara on sininen. Lajin pää on väriltään hieman muuta vartaloa vaaleampi. Nokan tyvessä indigoaralla on keltainen laikku. Lajin nokka on suuri ja vahva. Nuorilla linnuilla pyrstö on lyhyempi kuin aikuisilla indigoaroilla. Lajin voi sekoittaa parananaraan, joka on kuitenkin pienempi ja hieman vaaleampi. I ...
ndigoaran äänet ovat pääasiassa raakkumista ja kirkumista.Indigoaran elinympäristöä ovat kuivat ja pääosin pensaikkoja ja palmuja kasvavat alueet. Ravintonaan laji käyttää pääosin Syagrus coronata -palmun hedelmiä, joita yksilö voi syödä päivässä 350 kappaletta. Lisäksi indigoaran ravintoon kuuluvat kasvien kukat. Pesintäaika kestää helmikuusta huhtikuuhun.Indigoarakannan kooksi arvioidaan 250 500 yksilöä. Suurimmat uhkat ovat elinympäristön häviäminen sekä lintujen pyydystäminen ja niiden salakuljetus. Lajin uhanalaisuusluokitus muutettiin vuonna 2009 äärimmäisen uhanalaisesta erittäin uhanalaiseksi. Suojelijoiden, Brasilian hallituksen ja paikallisten maanomistajien ansiosta linnun kanta on nelinkertaistunut Brasiliassa. Vähemmän

Siniara (Cyanopsitta spixii) on papukaijojen heimoon kuuluvan sukunsa Cyanopsitta ainoa edustaja. Se on hävinnyt luonnosta. Vähemmän

Vähemmän

Kultaleijona-apina eli kultaleijonatamariinilähde? eli kultatamariini (Leontopithecus rosalia) on Brasilian rannikkosademetsissä elävä Amerikan mantereen apinalaji. Laji on uhanalainen, sillä niitä elää luonnossa yli tuhat yksilöä ja vankeudessa viisisataa. Määrä kuitenkin on kasvanut tehokkaan suojeluhankkeen ansiosta, sillä vuonna 1980 kultaleijona-apinoita arveltiin olevan jäljellä vain noin sata yksilöä. Laji oli ennen suojelua suosittu lemmikkieläin. Ni ...
säkäsnimistötoimikunta on ehdottanut, että lajin suomenkieliseksi nimeksi vaihdettaisiin kultatamariini,, jota myös Suomen Lajitietokeskus suosittelee käytettäväksi. Vähemmän

Hopeasilkkiapina eli hopeamarmosetti eli hopea-apina (Callithrix argentata) on kierteishäntäapinoiden heimoon kuuluva kädellislaji. Se on suunnilleen oravan kokoinen, ja kuuluu pienimpiin uuden maailman apinoihin. Hopeasilkkiapina vaihtelee väriltään hopeanvalkoisesta ruskehtavaan. Sen korvat ovat paljaat ja tupsuttomat ja naama on vaaleanpunainen tai punertava. Häntä on musta.Hopeasilkkiapinaa tavataan itäisestä Brasiliasta, Amazonjoen etelä- ja itäpuol ...
elta.Nisäkäsnimistötoimikunta on ehdottanut, että nimitys hopeamarmosetti vahvistettaisiin tämän lajin ensisijaiseksi suomenkieliseksi nimeksi. Vähemmän

Kalliomarsu (Kerodon rupestris) on Brasilian itäosissa elävä jyrsijä. Se elää kuivilla kallioisilla alueilla pensaiden ja varpujen keskellä, ja suojautuu kallionkoloihin. Se syö lähinnä lehtiä. Paikalliset asukkaat metsästävät kalliomarsuja ruoaksi.Kalliomarsulla ei ole häntää, ja korvat ovat pienet. Aikuinen painaa noin kilon. Vähemmän

Vähemmän

Vähemmän

Vähemmän

Vähemmän

Kulta-aratti (Guarouba guarouba) on Brasilian kotoperäinen papukaija. Se elää maan pohjoisosassa Maranhãossa ja Parássa. Lajin holotyypin kuvaili Johann Friedrich Gmelin Koillis-Brasiliasta 1788. Vähemmän

Palmuaratti (Aratinga jandaya) on Koillis-Brasilian kotoperäinen papukaija, jonka elinympäristö käsittää Parán, Alagoasin ja Goiásin alueen. Johann Friedrich Gmelin kuvaili lajin holotyypin Brasiliasta 1788. Vähemmän

Vähemmän

Korvatamariini (Saguinus bicolor) on uhanalainen eteläamerikkalainen apinalaji. Vähemmän

Valkovatsa-aratti (Pionites leucogaster) on eteläamerikkalainen papukaija. Sen elinympäristö sijoittuu Amazonin eteläpuolelle Itä-Perusta ja Pohjois-Boliviasta Brasiliaan Amazonin suistoalueelle. Lajista tunnetaan kolme alalajia. Sen holotyypin kuvaili Heinrich Kuhl Brasiliasta 1820.Joidenkin lähteiden mukaan valkovatsa-aratti ei ole vain yksi laji, vaan kolme erillistä lajia. Birdlife Suomi tunnustaa nykyisellään vain yhden lajin, mutta Birdlife ...
International tunnustaa kolme erillistä lajia, joilla ei ole alalajeja. Lajit (jotka vastaavat alalajeja) ovat: Vähemmän

Vähemmän

Vähemmän

Vähemmän

Vähemmän

Sinivatsa-amatsoni (Triclaria malachitacea) on Brasilian rannikkosademetsässä Etelä-Amerikassa elävä papukaijalaji. Vähemmän

Vähemmän

Kaljunaama-aratti (Pyrilia vulturina) on eteläamerikkalainen papukaija. Sen elinympäristö käsittää Pohjois-Brasilian Amazonin eteläpuolella, Rio Madeiralta itään Maranhãoon. Lajin holotyypin kuvaili Heinrich Kuhl Brasiliasta 1820. Vähemmän

Brasilianvarpuskyyhky (Columbina cyanopis) on äärimmäisen uhanalainen Brasiliassa Mato Grosson osavaltiossa elävä kyyhkylaji.Kooltaan brasilianvarpuskyyhky on noin 16 cm. Lajin pää, niska, kaula, selkä, siivet ja perä ovat väritykseltään ruosteenruskeat. Siivissä on lisäksi tummansinisiä täpliä. Linnun vatsa on vaaleamman punertava. Brasilianvarpuskyyhky muistuttaa ulkonäöltään kastanjavarpuskyyhkyä (Columbina talpacoti) ja harmaavarpuskyyhkyä (Columbina minuta)..Br ...
asilianvarpuskyyhkyn elinympäristöä ovat avoimet ruohomaat. Laji liikkuu yleensä yksikseen tai pareittain. Brasilianvarpuskyyhkykannan kooksi arvioidaan 50–250 yksilöä. Suurin lajiin kohdistuva uhka on ruohomaiden rakentaminen sekä niiden ottaminen eukalyptuspuuplantaasien käyttöön. Vähemmän

Valkokaulushaukka (Leptodon forbesi) on erittäin uhanalainen Brasiliassa elävä haukkalaji. Sitä elää ainakin Pernambucon, Alagoasin ja Sergipe osavaltioissa.Kooltaan valkokaulushaukka on noin 50 cm. Lajin pää ja vatsa ovat valkoiset. Selkä on linnulla musta. Valkokaulushaukan mustissa siivissä on kapeita valkoisia poikittaisjuovia ja mustassa pyrstössä on leveä valkoinen juova. Lajin voi sekoittaa jokihaukkaan (Leptodon cayanensis), argentiinanv ...
iidakkohaukkaan (Leucopternis polionotus) tai luhtahiirihaukkaan, mutta se eroaa näistä pään tai siipien värityksen perusteella.Valkokaulushaukan elinympäristöä ovat metsät aina 600 metrin korkeuteen. Valkokaulushaukkakannan kooksi arvioidaan 250–999 yksilöä. Suurin uhka lajille on Alagoasin ja Pernambucon alueilla jatkuvat laajamittaiset metsien hakkuut. Vähemmän

Vähemmän

Vähemmän

Vähemmän

Vähemmän

Vähemmän

Vähemmän

Brasilianamatsoni (Amazona kawalli) on Brasilian kotoperäinen papukaija. Se elää Amazonin alueella. Aikaisemmin sen ajateltiin olevan jauhoamatsonin (Amazona farinosa) muoto. Lajin holotyypin kuvailivat Rolf Grantsau ja Hélio Ferraz de Almeida Camargo Mato Piristä, Rio Juruán rannalta 1989. Vähemmän

Vähemmän

Rubiinikolibri (Clytolaema rubricauda) on Brasilian kotoperäinen kiitäjälintu, ja sukunsa Clytolaema ainoa laji. Sen esiintymisalue käsittää maan itäosan Goiásista Rio Grande do Suliin. Pieter Boddaert kuvaili lajin holotyypin Rio de Janeirosta vuonna 1783. Vähemmän

Kaktusaratti (Eupsittula cactorum) on Brasilian caatinga-alueen kotoperäinen papukaija. Lajista tunnetaan kaksi alalajia, joista nimialalaji cactorum elää itäisen Brasilian keskiosissa ja alalaji caixana Koillis-Brasiliassa. Heinrich Kuhl kuvaili sen holotyypin maan kaakkoisosasta 1820. Vähemmän

Vähemmän

Vähemmän

Vähemmän

Töyhtökolibri (Stephanoxis lalandi) on eteläamerikkalainen kiitäjälintu. Se on sukunsa ainoa laji. Sen esiintymisalue käsittää Brasilian itä- ja eteläosat, Paraguayn itäosan ja Koillis-Argentiinan. Lajista tunnetaan kaksi alalajia. Louis Jean Pierre Vieillot kuvaili lajin holotyypin Brasiliasta vuonna 1818. Vähemmän

Vähemmän

Vähemmän

Brasiliankolibri (Aphantochroa cirrochloris), myös Campylopterus cirrochloris, on Brasilian kotoperäinen kiitäjälintu, ja sukunsa ainoa laji. Sen esiintymisalue käsittää maan itäosan Goiásta ja Pernambucosta Mato Grossoon ja Rio Grande do Suliin. Louis Jean Pierre Vieillot kuvaili lajin holotyypin Rio de Janeirosta vuonna 1818. Vähemmän

Alagoasinmuuranen (Myrmotherula snowi) on äärimmäisen uhanalainen Brasiliassa Alagoasin ja Pernambucon osavaltioissa elävä lintu. Alagoasinmuuranen on kooltaan noin 10 cm. Koiras on kauttaaltaan siniharmaa. Sen vatsa on selkäpuolta vaaleampi ja leuassa on musta täplä. Naaras on väriltään ruskea, vatsastaan vaaleampi kuin selästä. Naaraan laikku leuassa on valkoinen. Laji muistuttaa ulkonäöltään hiirimuurasta, jonka parhaiten erottaa alagoasinmuurase ...
sta sen lyhyemmän nokan ja pyrstön perusteella. Alagoasinmuurasen laulu on sarja kirkkaita tavuja, kutsuääni on kleek ja varoitusääni on nyiih-nyeeh-nyaah.Alagoasinmuurasen elinympäristöä ovat ylänkömetsät 400–550 metrin korkeudessa. Laji muodostaa usein sekaparvia valkokuvemuurasten (Myrmotherula axillaris) kanssa. Alagoasinmuurasen ravintoa ovat hämähäkit ja hyönteiset.Alagoasinmuuraskannan kooksi arvioidaan noin 50–250 yksilöä. Suurin lajiin kohdistuva uhka on metsien kaataminen maanviljelyksen ja teiden tieltä. Vähemmän