Ruusukakadu
1 lajit
Ruusukakadu (Eolophus roseicapilla, myös Cacatua roseicapilla) on Australian yleisin papukaijalintulaji. Ruusukakadu on ikään kuin australialainen versio pulusta. Räjähdysmäisesti levinneet jättiläismäiset parvet autioittavat viljelyksiä, sekoittavat liikennettä, taittavat painollaan antenneja ja kuorivat puhelin- ja sähkölinjojen eristepinnoitetta oikosulkuja aiheuttaen.
Ruusukakadu elää lähes koko Australiassa alle 1 250 metrin korkeudella merenpinnasta. Tasmaniassa se on harvalukuinen. Lajin esiintymisalueen laajuus on 1–10 miljoonaa neliökilometriä, ja sen populaation koko on yli viisi miljoonaa yksilöä. Lajista tunnetaan kolme alalajia: roseicapilla Länsi- ja Pohjois-Australiassa, albiceps Tasmaniassa ja Kaakkois-Australiassa ja kuhli Pohjois- ja Itä-Australiassa.
Ruusukakadut elävät kaikkialla metsäisillä savanneilla, eukalyptusmetsissä, rannoilla ja ruohostomailla. Ne ovat yleisiä myös taajamissa, puistoissa ja puutarhoissa. Tavallisesti ne liikkuvat pareittain tai pienissä parvissa, mutta toisinaan myös satojen yksilöiden parvissa. Ne ruokailevat maassa aamuisin ja iltaisin ja viettävät päivän helteisimmät tunnit puiden ja pensaiden suojassa.
Ruusukakadu (Eolophus roseicapilla, myös Cacatua roseicapilla) on Australian yleisin papukaijalintulaji. Ruusukakadu on ikään kuin australialainen versio pulusta. Räjähdysmäisesti levinneet jättiläismäiset parvet autioittavat viljelyksiä, sekoittavat liikennettä, taittavat painollaan antenneja ja kuorivat puhelin- ja sähkölinjojen eristepinnoitetta oikosulkuja aiheuttaen.
Ruusukakadu elää lähes koko Australiassa alle 1 250 metrin korkeudella merenpinnasta. Tasmaniassa se on harvalukuinen. Lajin esiintymisalueen laajuus on 1–10 miljoonaa neliökilometriä, ja sen populaation koko on yli viisi miljoonaa yksilöä. Lajista tunnetaan kolme alalajia: roseicapilla Länsi- ja Pohjois-Australiassa, albiceps Tasmaniassa ja Kaakkois-Australiassa ja kuhli Pohjois- ja Itä-Australiassa.
Ruusukakadut elävät kaikkialla metsäisillä savanneilla, eukalyptusmetsissä, rannoilla ja ruohostomailla. Ne ovat yleisiä myös taajamissa, puistoissa ja puutarhoissa. Tavallisesti ne liikkuvat pareittain tai pienissä parvissa, mutta toisinaan myös satojen yksilöiden parvissa. Ne ruokailevat maassa aamuisin ja iltaisin ja viettävät päivän helteisimmät tunnit puiden ja pensaiden suojassa.
