Euroopansuokilpikonnalle kertyy pituutta 20–35 cm. Sen kilpi on pehmeä ja ovaalin muotoinen ja väriltään musta tai tummanruskea keltaisin pistein ja raidoin. Pää ja jalat ovat saman väriset. Plastronin saranan avulla kilpikonna voi sulkea kilven etuosan. Eläin lekottelee mielellään kaatuneiden puiden ja kivien päällä, mutta tuntiessaan itsensä uhatuksi se sukeltaa nopeasti veteen. Euroopansuokilpikonna munii 10–16 munaa. Lajin levinneisyys kattaa Euroopan Tanskaan saakka pohjoisessa sekä Afrikan ja Aasian luoteisosat. Se elää seisovissa tai hitaasti virtaavissa makeissa vesissä, joissa on tiheä kasvillisuus ja liejupohja. Joskus lajin olemassaolosta kertovat vain veden pinnalle nousseet, saaliiksi saatujen kalojen uimarakot. Euroopansuokilpikonnan ravintoon kuuluvat kalat, sammakkoeläimet, madot, kotilot ja joskus myös pienet jyrsijät ja linnut sekä kasvit ja raadot.

Euroopansuokilpikonna on nykyään äärimmäisen harvinainen, joten vain harva ihminen on nähnyt tämän lajin luonnossa. Viime aikoina kantaa on pyritty palauttamaan takaisin siirtoistutuksin. Kun euroopansuokilpikonna oli Keski-Euroopassa vielä yleinen, sitä syötiin paastonaikaan, jolloin tuli pidättäytyä liharuoasta. Kala kun oli sallittua, joten pieni sääntöjen kiertäminen ei kaikkia haitannut. Tämä ei kuitenkaan ole ollut kilpikonnan voimakkaan vähenemisen taustalla. Suurin syypää on sopivien elinympäristöjen tuhoutuminen. Laji on ollut Saksassa ja sen naapurimaissa erityisen suojelun kohteena jo vuosia.

Pä

Päiväeläimet

Lihansyöjä

Esiyksilölliset eläimet

Luonnonvarainen

Maanpäällinen

Reviiri