Iso Victorian aavikko
0 lajit
Iso Victorian aavikko on aavikko Australiassa, Länsi-Australian ja Etelä-Australian osavaltioiden alueilla. Sen pinta-alaksi ilmoitetaan useimmin 424 400 neliökilometriä, ja se on Australian suurin aavikko.
Ison Victorian aavikon erottaa Isosta Australianlahdesta Nullarborin tasanko. Aavikon ilmasto on kuiva: vettä sataa noin 150–250 millimetriä vettä vuodessa. Sateet ovat kausittaisia, ja kesät kuumia. Päivälämpötila on kesällä noin 32–35 °C ja talvella 18–23 °C, mutta tuolloin lämpötila voi öisin laskea nollaan. Alueella on runsaasti hiekkadyynejä, paikoittainen kasvullisuus on etupäässä harvahkoa eukalyptusmetsikköä, jonka aluskasvillisuutena on ruohoja ja pensaikkoa.
Iso Victorian aavikko on yksi Australian harvimmin asutuista alueista kuivuuden ja asetestialueiden takia. Ensimmäisenä eurooppalaisena aavikon ylitti Ernest Giles vuonna 1875. Hän nimesi aavikon kuningatar Viktorian mukaan. Vuosina 1953 ja 1963 Yhdistynyt kuningaskunta järjesti alueella ydinasekokeita.
Iso Victorian aavikko on aavikko Australiassa, Länsi-Australian ja Etelä-Australian osavaltioiden alueilla. Sen pinta-alaksi ilmoitetaan useimmin 424 400 neliökilometriä, ja se on Australian suurin aavikko.
Ison Victorian aavikon erottaa Isosta Australianlahdesta Nullarborin tasanko. Aavikon ilmasto on kuiva: vettä sataa noin 150–250 millimetriä vettä vuodessa. Sateet ovat kausittaisia, ja kesät kuumia. Päivälämpötila on kesällä noin 32–35 °C ja talvella 18–23 °C, mutta tuolloin lämpötila voi öisin laskea nollaan. Alueella on runsaasti hiekkadyynejä, paikoittainen kasvullisuus on etupäässä harvahkoa eukalyptusmetsikköä, jonka aluskasvillisuutena on ruohoja ja pensaikkoa.
Iso Victorian aavikko on yksi Australian harvimmin asutuista alueista kuivuuden ja asetestialueiden takia. Ensimmäisenä eurooppalaisena aavikon ylitti Ernest Giles vuonna 1875. Hän nimesi aavikon kuningatar Viktorian mukaan. Vuosina 1953 ja 1963 Yhdistynyt kuningaskunta järjesti alueella ydinasekokeita.
