Lepattajaviheltäjä
Myrkkypitohui (Pitohui dichrous) eli aiemmalta nimeltään lepattajaviheltäjä on Uudessa-Guineassa tavattava kuhankeittäjiin kuuluva varpuslintu. Lajilla on linnuille erikoinen ominaisuus; se ja muutamat sen lähisukulaiset ovat myrkyllisiä.
Kooltaan myrkkypitohui on 15–20 cm. Myrkkypitohuin pää, siivet ja selkä ovat mustat ja muodostavat voimakkaan kontrastin punaoranssin selän ja vatsan kanssa. Sukupuolet muistuttavat toisiaan ulkonäöltään.
Myrkkypitohuin myrkyllisyys selvisi vuonna 1989, kun Uudessa-Guineassa ollut tutkija sai oireita käsiteltyään lintua. Myöhemmin selvisi, että lepattajaviheltäjän höyhenet, iho ja lihakset sisälsivät erittäin myrkyllistä alkaloidia, homobatrakotoksiinia. Etelä-Amerikassa elävät nuolimyrkkysammakot erittävät samaa yhdistettä. Lepattajaviheltäjän höyhenet sisältävät homobatrakotoksiinia jopa 20 μg. Eräät muutkin lähisukulaislajit, kuten parvipitohui (Pitohui kirhocephalus), isoviheltäjä (Pseudorectes ferrugineus) ja mustaisoviheltäjä (Melanorectes nigrescens) ovat myrkyllisiä, mutta myrkkypitoisuudet ovat myrkkypitohuita pienempiä. Lajien myrkyllisyyden syytä ei täysin vielä tunneta. Yhdeksi lähteeksi on arveltu ravintoa. Lepattajaviheltäjä syö monenlaisia hyönteisiä ja on mahdollista, että myrkky on peräisin eräistä kovakuoriaislajeista, joita lintu syö.
Myrkkypitohuin elinympäristöä ovat Uuden-Guinean trooppiset metsät.
Pesä on kuppimainen ja rakennettu köynnösmäisten kasvien kärhistä. Pesä sijaitsee puussa ja tuetaan oksiin. Poikaset kuoriutuvat heinäkuussa ja kehittävät nopeasti aikuismaisen höyhenpuvun. Linnut ruokkivat poikasiaan selkärangattomilla eläimillä ja punaisilla marjoilla. Poikasten vanhempien lisäksi pesää puolustaa myös muutama muu lepattajaviheltäjäyksilö.
