Gibbonit
20 lajit
Gibbonit eli pienet ihmisapinat (Hylobatidae) on kaakkoisaasialainen apinaheimo. Se muodostaa yhdessä isojen ihmisapinoiden (Hominidae) kanssa ihmisapinoiden yläheimon (Hominoidea). Gibboneita on luokittelusta riippuen 14–19 eri lajia.
Gibbonit ovat tunnettuja liikkumamuodostaan, jossa ne heiluttavat itseään oksistossa eteenpäin. Tätä varten gibbonien eturaajat ovat huomattavasti pidemmät kuin takaraajat ja peukalo on lähellä rannetta, jotta oksasta kiinniottaminen olisi helpompaa. Gibbonien turkki on harmaa, ruskea tai musta. Ne ovat kooltaan 45–90 senttimetriä pitkiä ja painavat 4–13 kilogrammaa. Laajalle levinneen larin (Hylobates lar) mustanruskeasta turkista erottuvat valkeina naaman reunukset, kädet ja jalat. Taka-Intian luoteisosissa elävän hulokin (Hylobates hoolock) mustassa turkissa on valkea otsavyö. Edellisiä suurempi on lähes musta siamanki (Hylobates syndactylus), jolla on iso kurkkupussi ja jonka toinen ja kolmas varvas ovat ihopoimun yhdistämät. Se elää Malakan niemimaalla ja Sumatrassa. Siamanki on lajeista selvästi suurin.
Gibbonit ovat päiväaktiivisia ja elävät pääosan ajastaan puissa, johon ne ovat loistavasti sopeutuneet. Ne asuvat pääasiassa sademetsissä, mutta niitä tavataan vuoristometsissäkin aina 1 800 metriin.
Gibbonit ovat pariuskollisia. Pari ja niiden jälkeläiset asuvat omalla reviirillään, jota puolustavat tunkeilijoita vastaan. Reviiri voi olla kooltaan jopa 50 hehtaaria. Gibbonit joutuvat kuitenkin harvoin tappeluihin, sillä puolustuskeinoihin kuuluvat lähinnä huudot ja uhkailu esimerkiksi rikkomalla oksia.
Gibbonit syövät bambun lehtiä ja muiden puiden lehtiä.
Gibbonit eli pienet ihmisapinat (Hylobatidae) on kaakkoisaasialainen apinaheimo. Se muodostaa yhdessä isojen ihmisapinoiden (Hominidae) kanssa ihmisapinoiden yläheimon (Hominoidea). Gibboneita on luokittelusta riippuen 14–19 eri lajia.
Gibbonit ovat tunnettuja liikkumamuodostaan, jossa ne heiluttavat itseään oksistossa eteenpäin. Tätä varten gibbonien eturaajat ovat huomattavasti pidemmät kuin takaraajat ja peukalo on lähellä rannetta, jotta oksasta kiinniottaminen olisi helpompaa. Gibbonien turkki on harmaa, ruskea tai musta. Ne ovat kooltaan 45–90 senttimetriä pitkiä ja painavat 4–13 kilogrammaa. Laajalle levinneen larin (Hylobates lar) mustanruskeasta turkista erottuvat valkeina naaman reunukset, kädet ja jalat. Taka-Intian luoteisosissa elävän hulokin (Hylobates hoolock) mustassa turkissa on valkea otsavyö. Edellisiä suurempi on lähes musta siamanki (Hylobates syndactylus), jolla on iso kurkkupussi ja jonka toinen ja kolmas varvas ovat ihopoimun yhdistämät. Se elää Malakan niemimaalla ja Sumatrassa. Siamanki on lajeista selvästi suurin.
Gibbonit ovat päiväaktiivisia ja elävät pääosan ajastaan puissa, johon ne ovat loistavasti sopeutuneet. Ne asuvat pääasiassa sademetsissä, mutta niitä tavataan vuoristometsissäkin aina 1 800 metriin.
Gibbonit ovat pariuskollisia. Pari ja niiden jälkeläiset asuvat omalla reviirillään, jota puolustavat tunkeilijoita vastaan. Reviiri voi olla kooltaan jopa 50 hehtaaria. Gibbonit joutuvat kuitenkin harvoin tappeluihin, sillä puolustuskeinoihin kuuluvat lähinnä huudot ja uhkailu esimerkiksi rikkomalla oksia.
Gibbonit syövät bambun lehtiä ja muiden puiden lehtiä.
