Keltapäähaukka (Falco biarmicus) on jalohaukkojen heimoon kuuluva päiväpetolintu, jonka pääravintona on linnut. Laji on tyypillinen savanni- ja aavikkoekosysteemin petolintu.
Pä
PäiväeläimetPäiväeläin tarkoittaa eläintä, joka nukkuu yöllä ja valvoo päivällä. Yöeläimet ovat puolestaan aktiivisia öisin ja hämäräeläimet h...
Li
LihansyöjäLihansyöjä eli karnivori on eläin, joka saa suurimman osan ravinnostaan syömällä toisia eläimiä. On myös lihansyöjäkasveja, jotka hankki...
Ar
ArboreaalinenLe
Leijailevat linnutVa
Vanhat eläimetJa
Jahtaava petoeläinMa
MaanpäällinenRe
ReviiriReviiri tai territorio on eläimen elinpiirin osa, jota eläin puolustaa saman lajin yksilöiltä. Pesintäreviirejä puolustetaan vain saman sukup...
Ovipaarinen tarkoittaa eläintä, joka lisääntyy munimalla. Useimmat selkärangattomat, kalat ja matelijat, kaikki linnut ja sammakkoeläimet sek...
Yk
Yksiavioiset eläimetYksiavioisuus eli monogamia on pariutumisen muoto, jossa yksilöllä on vain yksi puoliso kerrallaan.
So
Sosiaaliset eläimetYk
Yksinäiset eläimetEi
Ei siirtolainenL
alkaaLinnun pituus on 43-50 cm ja siipiväli 95-105 cm. Keltapäähaukka on hieman pienempi, kapeasiipisempi ja -pyrstöisempi kuin aavikkohaukka. Linnun siluetti on samantapainen kuin lyhytpyrstöisellä tuulihaukalla.
Vanha lintu päältä liuskeenharmaa tai ruskehtavanharmaa tummin poikkiraidoin (alalaji feldeggii) tai vaaleamman siniharmaa (alalaji erlangeri). Kupeilla ja housuissa kapeita pisaratäpliä ja poikkiraidoitusa, mutta alapuolen täplitys ei niin karkea kuin aavikkohaukalla. Päässä usein tumma otsapanta. Niska ja silmäkulmanjuova vaalean ruosteenruskeat. Linnulla on kapea mustahko viiksijuova.
Nuori lintu on hyvin samannäköinen kuin aavikkohaukka. Housut viiruiset, yläpuoli tumman ruskeanharmaa (alalaji feldeggii) tai hyvin aaviikkohaukkamaisesti lämpimän ruskea (alalaji erlangeri).
Keltapäähaukan varsinainen asuinalue kattaa Saharan eteläpuoleisen Afrikan sademetsäalueita lukuun ottamatta. Euroopassa ja Pohjois-Afrikassa esiintyminen on laikuttaista. Alalaji feldeggii elää alueella Euroopasta Itä-Turkkiin ja alalaji erlangeri Marokosta Tunisiaan. Tanypterus-alalajia tavataan Lähi-idästä Libyaan ja Egyptiin ja nimirotua ja alalaji abyssinicusta eteläisessä Afrikassa. Koko kannan yksilömäärän on arvioitu olevan 100 000-1 000 000 lintua, joista Läntisellä palearktisella alueella elää 3000 paria. Euroopan pieni reunakanta käsittää vain n. 300 paria, jonka vuoksi laji on Euroopassa luokiteltu erittäin uhanalaiseksi. Euroopan vahvin keltapäähaukka-alue löytyy Italiasta, jossa pesii 170-250 paria (vuoden 1992 laskentojen mukaan). Suomessa lajia ei ole tavattu.
Keltapäähaukka on paikkalintu ja se viihtyy aavikoilla, kuivilla aroilla ja matalassa vuoristossa, niin meren läheisyydessä kuin sisämaassakin. Pohjois-Afrikassa lajin pesimäympäristö keskittyy eniten aavikoille, puoliaavikoille ja kuiville savanneille, kun taas vuoristoelinympäristö on tavallisempaa juuri Euroopassa. Muuttohaukan tapaan keltapäähaukka suosii vuoristoissa rinteitä, joilla on äkkijyrkkiä pahtoja. Sisiliassa lajin pesäpaikat sijaitsevat sisämaan suurten, kuivien niitty- ja peltoaukeiden äärellä, harvemmin rannikoilla. Keltapäähaukan kanssa saman aavikkoekosysteemin jakavat myös monet muut keskikokoiset-suuret jalohaukat, kuten aavikkohaukka, muuttohaukka, arabihaukka ja nokihaukka.
Äänet karkeaa raakkumista, tunturihaukan tapaisia, mutta ei niin voimakkaita.
Keltapäähaukat saalistavat sekä lentäviä että maassa olevia lintuja, nisäkkäitä, liskoja ja hyönteisiä. Linnut kiurun kokoisista sinisorsan suuruisiin muodostavat kuitenkin tavallisesti jopa 90 % ravinnosta. Keltapäähaukka saalistaa syöksymällä saaliseläimen kimppuun ylhäältä tai yrittää matalalla lentäen yllättää pakoon pyrähtävät linnut. Sukupuolet jahtaavat usein lintuja yhdessä, jolloin suuremman naaraan tehtävä on säikyttää saalislinnut lentoon koiraan napattaviksi. Keltapäähaukka voi myös kokoontua jopa yli 20 linnun ryhmiin saalistamaan lintuparvia aavikoiden vesipaikoilla. Lentäviä hyönteisiä laji saalistaa kuten nuolihaukka. Keltapäähaukalle on tyypillistä hyvä mukautumiskyky kulloinkin tarjolla olevan saaliin suhteen, joten tietyn saalislajin kannanmuutokset eivät ole sille yhtä kriittisiä kuin mitä monille muille petolinnuille ( vertaa esimerkiksi aavikkohaukka )
Keltapäähaukka käyttää ylenssä jonkun muun lintulajin vanhaa pesää, joka on kallion ulkonemalla, jyrkänteellä tai puussa. Naaras munii tavallisesti kolme tai neljä munaa, joita molemmat emot hautovat 32–35 päivää. Poikaset jättävät pesän lentokykyisinä 44–46 päivää vanhoina ja itsenäistyvät 4–6 viikkoa myöhemmin.
