Kultatöyhtöpingviini (Eudyptes chrysolophus) on yleisin pingviinilaji ja läheistä sukua kalliotöyhtöpingviinille ja mahdollisesti macquarienpingviinille.Laji on väritykseltään mustavalkoinen lukuun ottamatta kellanoransseja töyhtöjä silmien...
Kuningasalbatrossi (Diomedea epomophora) on lähes jättiläisalbatrossin kokoinen ulappalintu. Lajin nimesi ja kuvaili René-Primevère Lesson 1825.
Pitkäjalka (Himantopus himantopus) on Suomessa erittäin harvinainen kahlaaja. Lajin nimesi ja kuvaili Carl von Linné 1758.
Naamioväijy (Pitangus sulphuratus) on Pohjois-, Keski- ja Etelä-Amerikassa tavattava tyranneihin kuuluva varpuslintu.
Pulmussirri (Calidris alba) on pieni kahlaaja.
Pikkuliitäjä (Puffinus puffinus) on liitäjien heimoon kuuluva ulappalintu.
Merikihu (Stercorarius parasiticus) on tiiroilta ja lokeilta ruokansa ryöstävä rantalintu. Lajin nimesi Carolus Linnaeus 1758.
Ankkajoutsen (Coscoroba coscoroba) on hanhien alaheimoon kuuluva sorsalintulaji.
Nokiliitäjä (Ardenna grisea) on keskikokoinen tumma avomerilintu, joka on muutaman kerran harhaillut Suomeenkin.
Pikkukuovi (Numenius phaeopus) on runsaslajiseen kurppien (Scolopacidae) lintuheimoon kuuluva kahlaaja.
Harmaapääalbatrossi (Thalassarche chrysostoma) on pienehkö etelänalbatrosseihin kuuluva albatrossi. Lajin nimesi Johann Reinhold Forster 1785.
Etelänselkälokki (Larus dominicanus) on eteläisellä pallonpuoliskolla elävä selkälokin vastinlaji.
Alaskanmeriharakka (Haematopus bachmani) on pohjoisamerikkalainen kahlaaja. Lajin nimesi John James Audubon ystävänsä John Bachmanin mukaan vuonna 1838.
Tunturikihu (Stercorarius longicaudus) on pitkäpyrstöinen kihu. Lajin nimesi Louis Jean Pierre Vieillot 1819.
Preerianaurulokki (Larus pipixcan) on mustapäinen lokki, joka kuuluu rantalintujen lahkoon. Lajin nimesi Johann Georg Wagler 1831.
Rantakarakara (Phalcoboenus australis) on Etelä-Amerikassa elävä jalohaukkalaji. Se on maailman eteläisimpänä pesivä petolintu ja sen levinneisyys rajoittuu Tulimaahan ja Falklandinsaariin. Se on karakaraksi suurikokoinen ja melko roteva....
Isoliitäjä (Ardenna gravis) on keskikokoinen ulappalintujen lahkoon kuuluva avomerilintu.
Etelänkihu (Stercorarius antarcticus) on kihujen heimoon kuuluva lokkilintu.
Etelänkeiju (Oceanites oceanicus) on pieni Antarktiksen tuntumassa elävä merilintu. Heinrich Kuhl antoi lajille englanninkielisen nimen Wilson's Storm-petrel skotlantilaisen ornitologin Alexander Wilsonin kunniaksi.
Eskimokuiri (Limosa haemastica) on pohjoisamerikkalainen kahlaaja, jonka elintavat tunnetaan huonosti.
Keltatuppinokka, aikaisemmalta nimeltään valkotuppinokka (Chionis alba, syn. C. albus) on Etelämantereen tuntumassa elävä rantalintu.
Pitkäkoipisirri (Calidris himantopus, aiemmin myös Micropalama himantopus) on harvoin Suomessa vieraileva lintu. Lajin kuvaili ja nimesi Charles Lucien Bonaparte vuonna 1826.
Jäämyrskyliitäjä (Thalassoica antarctica) on ulappaliitäjien heimoon kuuluva valtamerilintu, ja ainoa sukunsa edustaja. Se elää Etelämantereella ja sitä ympäröivillä vesialueilla, pääasiassa Weddellinmeren ja Rossinmeren saarilla ja rannikoilla....
Eskimosirri (Calidris bairdii) on harvoin Suomeen harhautuva rantalintu. Lajin nimesi ja kuvaili tieteelle Elliott Coues 1861, Spencer Fullerton Bairdin kunniaksi.
Valkoperäsirri (Calidris fuscicollis) on pieni rantalintu, joka vierailee harvoin Suomessa. Lajin kuvaili ja nimesi tieteelle Louis Jean Pierre Vieillot 1819.
Kapinmyrskyliitäjä (Daption capense) on yleinen Antarktiksen ja eteläisten merialueiden ulappaliitäjälaji. Kapinmyrskyliitäjä on ainut Daption-sukuun kuuluva laji, ja sillä on kaksi alalajia: Daption capense australe ja Daption capense capense.
Etelänmerimetso (Phalacrocorax atriceps) on eteläamerikkalainen merimetso. Sen esiintymisalue käsittää mantereen eteläosan rannikot ja saaret. Phillip Parker King kuvaili lajin holotyypin Magalhãesinsalmesta vuonna 1828.
Tummamyrskyliitäjä (Macronectes halli) on ulappaliitäjien heimoon kuuluva merilintu. Se luokiteltiin aikaisemmin isomyrskyliitäjän alalajiksi, mutta erotettiin omaksi lajikseen vuonna 1966.
Eteläntiira (Sterna vittata) on eteläisten valtamerten saarilla elävä tiira. Sen elinympäristö käsittää Etelämannerta lähellä olevat eteläisen Atlantin, Intian valtameren ja Tyynenmeren saaret, lännessä Tristan da Cunhasta ja Goughista...
Valkopäähansu (Chloephaga picta) on eteläamerikkalainen sorsalintu.
Aavikkolokki (Larus modestus, myös Leucophaeus modestus) on eteläamerikkalainen lokki. Sen elinympäristö käsittää Pohjois-Chilen ja mahdollisesti Etelä-Perun sisämaan aavikoita, etenkin Atacaman aavikon. Ruokailevia ja pesimättömiä lintuja tavataan...
Tukkasorsa (Lophonetta specularioides) on eteläamerikkalainen sorsalintu.
Etelänaratti (Enicognathus ferrugineus) on eteläamerikkalainen papukaija. Sen elinympäristö käsittää Chilen ja Argentiinan eteläisimmät osat Tulimaahan saakka, ja se on kaikkein eteläisin papukaijalaji. Lajista tunnetaan kaksi alalajia, joista...
Etelännokialbatrossi (Phoebetria palpebrata) on keskikokoinen eteläisen pallonpuoliskon albatrossi. Lajin nimesi Johann Reinhold Forster 1785.
Punaselkähaukka (Geranoaetus polyosoma) on deguhaukkojen sukuun kuuluva lintulaji. Sitä tavataan Argentiinassa, Chilessä, Ecuadorissa, Kolumbiassa, Paraguayssa, Perussa ja Uruguayssa sekä Falklandinsaarilla.IUCN:n mukaan punanhiirihaukka (Buteo...
Etelänmyrskylintu (Fulmarus glacialoides) on eteläisen pallonpuoliskon valtamerilintu.
Isomeriliitäjä (Procellaria aequinoctialis) on meriliitäjien sukuun kuuluva valtamerilintu.
Tyrskyviuhtoja (Tachyeres brachypterus) on Falklandinsaarten kotoperäinen sorsalaji.
