Marokko
1057 lajit
Marokon kuningaskunta eli Marokko on valtio Afrikan luoteisosassa.
Maantiede ja luonto
Marokko on valtio Afrikan luoteisnurkassa, ja sen rajanaapurit ovat idässä ja kaakossa Algeria ja etelässä Länsi-Sahara. Espanjalla on lisäksi Marokon pohjoisrannikolla viisi pientä enklaavia, Ceuta, Melilla, Peñón de Vélez de la Gomera, Peñón de Alhucemas ja Islas Chafarinas. Ceutalla, Melillalla ja Peñón de Vélez de la Gomera on rajaa Marokon kanssa, muut alueet ovat saaria. Marokon pinta-ala on noin 446 300, mutta Marokon vaatima Länsi-Sahara mukaanluettuna 712 300 neliökilometriä.
Marokko on vuoristoinen valtio, ja sen keskikorkeus on 800 metrissä. Maata halkoo kaksi merkittävää vuorijonoa Rif ja Atlasvuoret. Vuoret jakavat Marokon kolmeen maantieteelliseen alueeseen: Atlantin alankoon, vuoristoiseen sisämaahan ja Saharaan kohti laskevaan puolikuivaan ja kuivaan alueeseen, jota on maan itä- ja eteläosissa. Rif on Välimeren suuntaisesti pohjoisessa kulkeva vuorijono, ja kolme Atlasvuoriin kuuluvaa vuoristoa sen eteläpuolella suurin piirtein kaakkois-lounas-suuntaisia. Keski-Atlaksen erottaa Rifvuoristosta vain kapea laakso. Korkea-Atlas on puolestaan keskimmäinen Atlaksen vuoriketjuista. Se alkaa aivan Atlantin rannikolta matalina kukkuloina, mutta kohoaa lopulta Jebel Toubkalissa 4 165 metriin. Korkean-Atlaksen eteläpuolella on vielä Anti-Atlas.
Marokossa on Pohjois-Afrikan kattavimmat vesiverkostot, sillä vuoret keräävät merkittävän osan Atlantilta saapuvasta kosteudesta. Suurin osa joista virtaa Atlasvuorten länsi- ja Rifvuoriston etelärinteiltä länteen Atlanttia kohti. Marokon pisin joki on 1 100 kilometrin pituinen Drâa, jossa on kuitenkin vuoden ympäri virtausta vain sen yläjuoksulla. Merkittävin joki on 450 kilometrin pituinen Sebou, joka sivujokineen vastaa melkein puolesta Marokon pintavesivaroista. Välimereen virtaavista joista merkittävin on Moulouya. Korkea-Atlaksen itärinteiltä virtaa myös jokia Saharaan. Niiden virtaama on pieni, mutta ne ovat kaivertaneet vuoristoon syviä kanjoneita.
Ilmasto
Pohjois-Marokossa vallitsee pääosin välimerenilmasto. Maan luoteisosa, varsinkin Rifvuoret, saavat talvisin Atlantilta melko runsaasti sateita. Agadirissä asti sataa 200 mm vuodessa, Casablancassa jopa 400 mm vuodessa. Etelä-Marokossa ja Atlaksen takana taas on hyvin kuiva ja karu Saharan aavikkoilmasto, joka maan eteläosassa ulottuu lähes rannikolle asti.
Vuoden keskilämpötila on 16–20 celsius-astetta. Sisämaassa kesät ovat todella kuumia, esimerkiksi Marrakechissä keskimääräinen maksimilämpötila heinäkuussa on 36 astetta. Rannikolla ja pohjoisessa on selvästi viileämpää, Casablancassa keskimääräinen heinäkuun maksimilämpötila on vain 26 astetta. Talvella sisämaassa voi esiintyä yöpakkasta ja Atlasvuorten huipulla on lumipeite pitkälle alkukesään asti.
Luonto
Marokon kasvillisuus voidaan jakaa seitsemään vyöhykkeeseen
- Välimeren seudun kuivat metsät (akaasiat, arganiat ja mehikasvit)
- Välimeren seudun havu- ja sekametsät (lähinnä Rifvuorilla)
- Välimeren seudun muut metsät
- Saharan pohjoisosan arot ja pensaikot
- Saharan autiomaa
- Saharan suolajärvet ja -suot
Endeemistä puulajia Argania spinosa kasvaa maan lounaisosassa Sousinlaakson puoliaavikolla. Sen oliivia muistuttavista hedelmistä puristetaan öljyä.
Marokossa on tavattu 460 lintulajia ja ainakin 104 matelijalajia, kuten gekkoja, kobria ja espanjankilpikonnia. Nisäkkäisiin kuuluvat antiloopit, gasellit ja aavikkorotat. Vuoristossa elää myös makakeita.
Marokon kuningaskunta eli Marokko on valtio Afrikan luoteisosassa.
Maantiede ja luonto
Marokko on valtio Afrikan luoteisnurkassa, ja sen rajanaapurit ovat idässä ja kaakossa Algeria ja etelässä Länsi-Sahara. Espanjalla on lisäksi Marokon pohjoisrannikolla viisi pientä enklaavia, Ceuta, Melilla, Peñón de Vélez de la Gomera, Peñón de Alhucemas ja Islas Chafarinas. Ceutalla, Melillalla ja Peñón de Vélez de la Gomera on rajaa Marokon kanssa, muut alueet ovat saaria. Marokon pinta-ala on noin 446 300, mutta Marokon vaatima Länsi-Sahara mukaanluettuna 712 300 neliökilometriä.
Marokko on vuoristoinen valtio, ja sen keskikorkeus on 800 metrissä. Maata halkoo kaksi merkittävää vuorijonoa Rif ja Atlasvuoret. Vuoret jakavat Marokon kolmeen maantieteelliseen alueeseen: Atlantin alankoon, vuoristoiseen sisämaahan ja Saharaan kohti laskevaan puolikuivaan ja kuivaan alueeseen, jota on maan itä- ja eteläosissa. Rif on Välimeren suuntaisesti pohjoisessa kulkeva vuorijono, ja kolme Atlasvuoriin kuuluvaa vuoristoa sen eteläpuolella suurin piirtein kaakkois-lounas-suuntaisia. Keski-Atlaksen erottaa Rifvuoristosta vain kapea laakso. Korkea-Atlas on puolestaan keskimmäinen Atlaksen vuoriketjuista. Se alkaa aivan Atlantin rannikolta matalina kukkuloina, mutta kohoaa lopulta Jebel Toubkalissa 4 165 metriin. Korkean-Atlaksen eteläpuolella on vielä Anti-Atlas.
Marokossa on Pohjois-Afrikan kattavimmat vesiverkostot, sillä vuoret keräävät merkittävän osan Atlantilta saapuvasta kosteudesta. Suurin osa joista virtaa Atlasvuorten länsi- ja Rifvuoriston etelärinteiltä länteen Atlanttia kohti. Marokon pisin joki on 1 100 kilometrin pituinen Drâa, jossa on kuitenkin vuoden ympäri virtausta vain sen yläjuoksulla. Merkittävin joki on 450 kilometrin pituinen Sebou, joka sivujokineen vastaa melkein puolesta Marokon pintavesivaroista. Välimereen virtaavista joista merkittävin on Moulouya. Korkea-Atlaksen itärinteiltä virtaa myös jokia Saharaan. Niiden virtaama on pieni, mutta ne ovat kaivertaneet vuoristoon syviä kanjoneita.
Ilmasto
Pohjois-Marokossa vallitsee pääosin välimerenilmasto. Maan luoteisosa, varsinkin Rifvuoret, saavat talvisin Atlantilta melko runsaasti sateita. Agadirissä asti sataa 200 mm vuodessa, Casablancassa jopa 400 mm vuodessa. Etelä-Marokossa ja Atlaksen takana taas on hyvin kuiva ja karu Saharan aavikkoilmasto, joka maan eteläosassa ulottuu lähes rannikolle asti.
Vuoden keskilämpötila on 16–20 celsius-astetta. Sisämaassa kesät ovat todella kuumia, esimerkiksi Marrakechissä keskimääräinen maksimilämpötila heinäkuussa on 36 astetta. Rannikolla ja pohjoisessa on selvästi viileämpää, Casablancassa keskimääräinen heinäkuun maksimilämpötila on vain 26 astetta. Talvella sisämaassa voi esiintyä yöpakkasta ja Atlasvuorten huipulla on lumipeite pitkälle alkukesään asti.
Luonto
Marokon kasvillisuus voidaan jakaa seitsemään vyöhykkeeseen
- Välimeren seudun kuivat metsät (akaasiat, arganiat ja mehikasvit)
- Välimeren seudun havu- ja sekametsät (lähinnä Rifvuorilla)
- Välimeren seudun muut metsät
- Saharan pohjoisosan arot ja pensaikot
- Saharan autiomaa
- Saharan suolajärvet ja -suot
Endeemistä puulajia Argania spinosa kasvaa maan lounaisosassa Sousinlaakson puoliaavikolla. Sen oliivia muistuttavista hedelmistä puristetaan öljyä.
Marokossa on tavattu 460 lintulajia ja ainakin 104 matelijalajia, kuten gekkoja, kobria ja espanjankilpikonnia. Nisäkkäisiin kuuluvat antiloopit, gasellit ja aavikkorotat. Vuoristossa elää myös makakeita.
