Uusi-Kaledonia
975 lajit
Uusi-Kaledonia on Ranskalle kuuluva erityisyhteisö Tyynenmeren keskellä.
Maantiede
Uuden-Kaledonian alue muodostuu saarista, jotka ovat Grande Terre (16 350 km²), Pinssaari (156 km²), Loyautésaaret (1 980 km²) sekä pienet Bélepsaaret. Grande Terre on noin 400 kilometriä pitkä ja 50 kilometriä leveä. Saaren jakavat osiin vuoriryhmät, joiden korkeimpia huippuja ovat Mont Panié (1 629 m) ja Mont Humbolt (1 618 m). Vuorilta laskee mereen useita jokia. Itärannikko on maastoltaan vuoristoista ja ilmastoltaan kosteaa, länsirannikko kuiva ja tasaisempi. Monista muista Tyynenmeren saarista poiketen Grande Terre ei ole syntynyt vulkaanisen toiminnan seurauksena, vaan se on osa historiallista Gondwanamannerta. Pinssaari ja Loyautésaaret sitä vastoin ovat syntyneet nykyisin sammuneen tulivuorijonon vulkaanisen toiminnan seurauksena. Loyautésaaret ovat tasaisia, eikä niillä ole jokia. Pinssaarella sen sijaan on muutamia mäkiä ja virtoja. Uuteen-Kaledoniaan kuuluu lisäksi joukko pienempiä saaria, joita ovat esimerkiksi Chesterfieldsaaret, Matthewsaari, Huntersaari sekä Walpolesaari. Mikään niistä ei ole asutettu, mutta Vanuatu on vaatinut Matthew- ja Huntersaaria itselleen.
Keskimääräinen korkein lämpötila vaihtelee välillä 22–28 °C ja alhaisin välillä 11–17 °C. Helmikuu on yleensä vuoden lämpimin kuukausi. Viileimmät kuukaudet ovat heinä- ja elokuu. Syklonikausi ajoittuu tammikuun ja huhtikuun välille. Kuivakausi on loka–marraskuussa ja sadekausi helmikuusta toukokuun alkupuolelle. Sade ei jakaudu tasaisesti, vaan pääsaaren itärannikko saa yleensä enemmän sadetta kuin länsirannikko sisämaan vuoriston vuoksi.
Luonto
Koska Uusi-Kaledonia on ollut erillään mantereesta noin 80 miljoonan vuoden ajan, sillä on useita kotoperäisiä kasvi-, nisäkäs- ja erityisesti lintulajeja. Biodiversiteettiin on vaikuttanut myös etenkin vuoristoinen maasto. Yhteensä eri eläinlajeja on Uudessa-Kaledoniassa yli 4 500. Ainoat endeemiset nisäkäslajit ovat neljä saarella tavattavaa hedelmälepakkolajia. Saarelle 1800-luvulla istutetut hirvet ovat tehneet suurta tuhoa kannan kasvettua hallitsemattomasti. Alueella tavataan noin 68 lajia maalintuja, joista noin 20 on endeemisiä. Niihin kuuluu muun muassa erittäin uhanalainen kagu. Saarilla tavataan lisäksi monia endeemisiä skinkki- ja gekkolajeja. Rhacodactylus leachianus -gekkolaji kasvaa noin 35-senttiseksi. Uudessa-Kaledoniassa tavataan noin 3 250 eri kasvilajia, joista noin 80 prosenttia on kotoperäisiä. Pilariaraukaria (Araucaria columnaris) on tärkeä kanakkien miehuuden symboli. Muita alueen kotoperäisiä puita ovat esimerkiksi Ficus prolixa ja Montrouziera cauliflora. Agathis lanceolata on tärkeä puuteollisuudelle sen hyvän laadun takia. Uudessa-Kaledoniassa on useita suojelualueita, mutta niistä vain luonnonsuojelualueet ovat tiukasti suojeltuja. Luontoa uhkaavat muun muassa kaivostoiminnan takia tehtävät metsänhakkuut sekä metsä- ja pensaikkopalot.
Uusi-Kaledonia on Ranskalle kuuluva erityisyhteisö Tyynenmeren keskellä.
Maantiede
Uuden-Kaledonian alue muodostuu saarista, jotka ovat Grande Terre (16 350 km²), Pinssaari (156 km²), Loyautésaaret (1 980 km²) sekä pienet Bélepsaaret. Grande Terre on noin 400 kilometriä pitkä ja 50 kilometriä leveä. Saaren jakavat osiin vuoriryhmät, joiden korkeimpia huippuja ovat Mont Panié (1 629 m) ja Mont Humbolt (1 618 m). Vuorilta laskee mereen useita jokia. Itärannikko on maastoltaan vuoristoista ja ilmastoltaan kosteaa, länsirannikko kuiva ja tasaisempi. Monista muista Tyynenmeren saarista poiketen Grande Terre ei ole syntynyt vulkaanisen toiminnan seurauksena, vaan se on osa historiallista Gondwanamannerta. Pinssaari ja Loyautésaaret sitä vastoin ovat syntyneet nykyisin sammuneen tulivuorijonon vulkaanisen toiminnan seurauksena. Loyautésaaret ovat tasaisia, eikä niillä ole jokia. Pinssaarella sen sijaan on muutamia mäkiä ja virtoja. Uuteen-Kaledoniaan kuuluu lisäksi joukko pienempiä saaria, joita ovat esimerkiksi Chesterfieldsaaret, Matthewsaari, Huntersaari sekä Walpolesaari. Mikään niistä ei ole asutettu, mutta Vanuatu on vaatinut Matthew- ja Huntersaaria itselleen.
Keskimääräinen korkein lämpötila vaihtelee välillä 22–28 °C ja alhaisin välillä 11–17 °C. Helmikuu on yleensä vuoden lämpimin kuukausi. Viileimmät kuukaudet ovat heinä- ja elokuu. Syklonikausi ajoittuu tammikuun ja huhtikuun välille. Kuivakausi on loka–marraskuussa ja sadekausi helmikuusta toukokuun alkupuolelle. Sade ei jakaudu tasaisesti, vaan pääsaaren itärannikko saa yleensä enemmän sadetta kuin länsirannikko sisämaan vuoriston vuoksi.
Luonto
Koska Uusi-Kaledonia on ollut erillään mantereesta noin 80 miljoonan vuoden ajan, sillä on useita kotoperäisiä kasvi-, nisäkäs- ja erityisesti lintulajeja. Biodiversiteettiin on vaikuttanut myös etenkin vuoristoinen maasto. Yhteensä eri eläinlajeja on Uudessa-Kaledoniassa yli 4 500. Ainoat endeemiset nisäkäslajit ovat neljä saarella tavattavaa hedelmälepakkolajia. Saarelle 1800-luvulla istutetut hirvet ovat tehneet suurta tuhoa kannan kasvettua hallitsemattomasti. Alueella tavataan noin 68 lajia maalintuja, joista noin 20 on endeemisiä. Niihin kuuluu muun muassa erittäin uhanalainen kagu. Saarilla tavataan lisäksi monia endeemisiä skinkki- ja gekkolajeja. Rhacodactylus leachianus -gekkolaji kasvaa noin 35-senttiseksi. Uudessa-Kaledoniassa tavataan noin 3 250 eri kasvilajia, joista noin 80 prosenttia on kotoperäisiä. Pilariaraukaria (Araucaria columnaris) on tärkeä kanakkien miehuuden symboli. Muita alueen kotoperäisiä puita ovat esimerkiksi Ficus prolixa ja Montrouziera cauliflora. Agathis lanceolata on tärkeä puuteollisuudelle sen hyvän laadun takia. Uudessa-Kaledoniassa on useita suojelualueita, mutta niistä vain luonnonsuojelualueet ovat tiukasti suojeltuja. Luontoa uhkaavat muun muassa kaivostoiminnan takia tehtävät metsänhakkuut sekä metsä- ja pensaikkopalot.
