Rasonkiuru (Alauda razae) on kiurujen sukuun kuuluva äärimmäisen uhanalainen varpuslintu, jota tavataan vain Rason pikkuruisella saarella Kap Verden saaristossa.
Rasonkiuru on 12–13 cm pitkä lintu, jolla on voimakas nokka. Se on kooltaan huomattavasti kiurua pienempi. Höyhenpeite on voimakkaasti mustan ja kermanvärisen kirjava, vatsapuolelta vaaleampi kuin selästä. Sukupuolet ovat samanvärisiä. Koiraiden nokka on suurempi kuin naaraiden ja sukupuolet pystyvät siten välttämään keskinäistä kilpailua ravinnosta.
Rasonkiuru elää vain Rason saarella Kap Verden saaristossa, São Nicolaun länsipuolella. Luulöytöjen perusteella tiedetään, että rasonkiuruja oli aiemmin myös Santa Luzian, São Vicenten ja Santo Antãon saarilla. Laji hävisi niiltä samoihin aikoihin kun ihmiset saapuivat 1400-luvulla. Luultavaa on, että ihmisten mukana tulleet lajit hävittivät rasonkiurun, ja vain Rason viljelykelvottomuus säästi lajin sukupuutolta. Santa Luzia on jälleen asumaton, ja onkin ehdotettu, että rasonkiuruja yritettäisiin istuttaa sinne takaisin.
Rasonkiuru elää lähes aavikkomaisissa olosuhteissa tasaisella, noin sadan hehtaarin suuruisella laavakentällä, jossa kasvaa laihaa ruohoa. Pieni osa populaatiosta elää lähistön rotkossa. Populaation koko oli alle 50 paria vuonna 1965 ja noin 20 paria vuosina 1979−1982, mutta yli 150 yksilöä vuonna 1985. Vuosina 1998 ja 2003 suoritetuissa tarkoissa laskennoissa löytyi noin 100 yksilöä, joista naaraita oli 30. Ilmastollisesti suotuisien vuosien jälkeen populaatio oli kasvanut 1 490 yksilöön vuonna 2011.
Rasonkiuru syö sekä siemeniä että hyönteisiä ja muita pieniä selkärangattomia, joita se kaivelee maasta tukevalla nokallaan. Koiraan nokka on noin 20 prosenttia pidempi kuin naaraan, mikä viittaa erilaisiin ruokailutapoihin.
Pesintä tunnetaan puutteellisesti. Pesä on maassa ruohoston tai kiven suojassa. Yksi kolmimunainen pesye tunnetaan. Haudonta-aika on noin 13 päivää. Varsinaista pesimäaikaa ei ole, vaan linnut pesivät, kun sateet sen mahdollistavat.
