Singaporenkaviokuonoyökkö (Hipposideros ridleyi) on harvinainen lepakkolaji, jota tavataan Kaakkois-Aasiassa.
Suomen Lajitietokeskus käyttää siitä nimeä malaijienkarkko.
Singaporenkaviokuonoyökkö on korkeintaan vain 4,9 senttimetrin pituinen 10 gramman painoinen. Siipiväli on noin 10 senttimetriä. Sillä on kokoonsa nähden suuret, noin 2 senttimetrin pituiset leveät ja kulmikkaat korvat, jotka ovat tyveltään karvaiset. Kuonossa on suuri vatimainen nenälehti, joka peittää kuonon melkein kokonaan ja on haarautunut kolmeksi erilaiseksi liuskaksi, joista keskimmäisin on paksuin. Urosten nenälehden takana on pieni rauhanen, josta erittyy vahamaista ainetta. Nenälehden tehtävänä on lähettää ultraääniä, joiden avulla se mm. paikanta saalista. Turkki on tummanruskea ja siivet noenharmaasta mustia.
Ensimmäinen singaporenkaviokuonoyökkö löydettiin vuonna 1911 Singaporen kasvitieteellisestä puutarhasta, ja jäi pitkään ainoaksi. Seuraavan kerran niitä löydettiin vasta vuonna 1975 Selangorista, Malesiasta eräästä suometsästä, jossa tavattiin 50 yksilön yhdyskunta, joka vietti päivänsä tierummun sisällä. Havaintoja on raportoitu myös Sabahista ja Sarawakista Pohjois-Borneosta, lisäksi myös Malakan niemimaalta, Sumatralta, ja Laosista. Singaporenkaviokuonoyökkö elää etupäässä turpesissa suometsissä, lisäksi sitä tavataan vanhoissa Dipterocarpus-puuheimon metsissä. Yöllä lepakot roikkuvat yleensä luolissa ja lähtevät yöllä etsimään ruokaa metsään.
Singaporenkaviokuonoyökön elintavat tunnetaan huonosti. Se käyttää ultraääniä hyönteisten ja itsensä paikannukseen. Ultraäänten taajuus on 65–67 kHz. Lepakoiden on havaittu imettävän poikasiaan elokuun alusta toukokuun lopulle.
