Vuollejokisimpukka (Unio crassus) on virtaavissa vesissä elävä, luonnonsuojelulailla suojeltu suursimpukkalaji. Se on myös mainittu Euroopan unionin luontodirektiivin liitteessä IV (a), joka tarkoittaa, että lajin yksilöt ovat EU:ssa tiukasti suojeltuja myös muualla kuin suojelualueilla. Laji on paikoin runsaslukuinen useissa Etelä-Suomen joissa.
Vuollejokisimpukka on muodoltaan soikea ja kasvaa 5–10 cm pitkäksi. Sen kuori on vihertävän tummanruskea.
Vuollejokisimpukka esiintyy luonnonvaraisena Keski-, Itä- ja Pohjois-Euroopassa, mutta on käynyt harvinaiseksi tai hävinnyt useilta alueilta ja on siksi Euroopan-laajuisesti suojeltu. Laji luokiteltiin vuonna 2011 erittäin uhanalaiseksi, sillä laji on taantunut selvästi 1980-luvun jälkeen, ja aiemmat arviot lajin tilasta perustuivat vanhempiin tietoihin. Lajin tilanne on edelleen kohtalaisen hyvä Baltiassa ja Venäjän Euroopan-puoleisessa osassa. Suomessa se on uhanalainen.
Etelä-Suomen joista tunnetaan paikoin tiheitä kantoja. Vantaanjoesta Kehä III:n sisäpuolelta on laskettu tiettävästi maailman runsain esiintymä, arviolta kolme miljoonaa yksilöä. Myös Karjaan Mustionjoessa on arveltu elävän jopa miljoonan yksilön kanta. Heinäkuussa 2014 sattuneen Harjavallan nikkelipäästön johdosta Kokemäenjoessa kuoli suuri määrä vuollejokisimpukoita useiden muiden simpukkalajien ohella. Kaikkiaan vuollejokisimpukkaesiintymiä tunnetaan 26 etelä- ja länsisuomalaisesta joesta, joista monetkaan eivät ole luonnontilaisia vaan entuudestaan ruopattuja tai muuten ihmistoiminnan aikanaan hallitsemia, kuten Vantaa.
Portugalissa elävä lähes samannäköinen simpukka on määritetty eri lajiksi, Unio tumidiformis.
Aikuiset vuollejokisimpukat elävät joenpohjaan kaivautuneena ja liikkuvat vain vähän. Ne ovat hidaskasvuisia ja Suomessa elävät 30–50-vuotiaiksi.
Vuollejokisimpukan sukupuolet ovat erilliset. Koiraat kutevat touko-kesäkuun vaihteessa. Siittiöt kulkeutuvat virran mukana ja hedelmöittävät naaraassa sen munat, joista syntyvät toukat aluksi kehittyvät naaraan kiduspussissa. Keskikesällä toukat siirtyvät kasvamaan kalojen kiduksiin. Toisin kuin harvinaisen raakun toukat, vuollejokisimpukan toukat eivät käytä jalokaloja isäntinä, vaan kehittyvät tavallisissa onki- ja pikkukaloissa, kuten ahvenessa, särkikaloissa, kolmipiikissä ja kivisimpussa. Toukat käyvät läpi muodonmuutoksen, ja lopulta irrottautuvat kaloista ja vajoavat pohjaan, johon asettuvat pysyvästi. Ne tulevat sukukypsiksi noin nelivuotiaina.
