Keltanokkeli
Isoloisnokkeli, aikaisemmalta nimeltään keltanokkeli (Buphagus africanus) on Saharan eteläpuolisessa Afrikassa elävä loisnokkeleihin kuuluva varpuslintu.
Kooltaan isoloisnokkeli on noin 19–21 senttiä. Lajin selkä ja pää ovat väriltään harmahtavan ruskeat. Alaselkä ja perä ovat väritykseltään vaalean kellertävän ruskeat. Vatsa on vaalean ruskea. Nokka on keltainen ja punakärkinen. Sukupuolet muistuttavat toisiaan ulkonäöltään. Nuoret linnut ovat väritykseltään vaaleampia kuin aikuiset. Isoloisnokkeli muistuttaa ulkonäöltään lähisukulaistaan loisnokkelia (Buphagus erythrorhynchus) mutta on vaaleampi, ja loisnokkelin nokka on täysin punainen.
Isoloisnokkelit saattavat kerääntyvät erityisesti karjan, sarvikuonojen ja virtahepojen selkiin ruokailemaan. Yhdessä eläimessä voi näitä lintuja olla jopa kymmenittäin.
Isoloisnokkelien pesimäaika vaihtelee sadekausien ja ruokapöytinä toimivien eläinten liikkeiden mukaan. Yksi isoloisnokkelipari voi pesiä vuodessa jopa kolme kertaa. Pesä rakennetaan puun tai kiven koloon. Materiaalina on kuiva ruohoja nisäkkäiden selästä kiskotut karvatupot. Naaras munii pesään kahdesta kolmeen munaa. Hautominen kestää noin kahden viikon ajan ja poikaset poistuvat pesästään kuukauden kuluttua kuoriutumisestaan. Sekä naaras että koiras huolehtivat hautomisesta ja poikasten ruokkimisesta. Tosin vain naaras hautoo munia yöllä. Pesivällä parilla on kahdesta kolmeen muuta lintua auttajinaan.
