Naiskalat
3 lajit
Naiskalat (Albuliformes) on viuhkaeväisten luokkaan kuuluva kalalahko, johon sisällytetään vain yksi heimo, naiskalat (Albulidae), jossa on kolme sukua ja 13 lajia. Käsitykset lahkon laajuudesta kuitenkin vaihtelevat. On esitetty paluuta laajempaan lahkorajaukseen, jossa myös liskoankeriaat (Halosauridae) ja piikkiankeriaat (Notacanthidae) sisältyvät naiskaloihin eivätkä erilliseen piikkiankeriaskalojen lahkoonsa (Notacanthiformes).
Naiskalojen läheisimpiä sukulaisia ovat tarponikalojen lahkon (Elopiformes) tarponit (Megalopidae) ja lady- eli hopeakalat (Elopidae). Tarponeista poiketen naiskalojen suu avautuu selvästi kuonon alapuolelle, joten kuono ei ole tarponimaisesti ylös työntyvä. Naiskalat kykenevät ladykalojen ja tarponien tapaan hengittämään ilmaa uimarakkoonsa, minkä ansiosta ne voivat tulla toimeen vähähappisissakin vesissä. Samaan Elopomorpha-ylälahkoon kuuluvat myös ankeriaskalat. Kaikkien näiden elämänkiertoon kuuluu nauhamainen leptocephalus-toukka, joka ei lainkaan muistuta aikuista kalaa.
Naiskalojen heimon lajit ovat vaelluskaloja. Niitä tavataan kaikkialta maailmasta lämpimistä valtamerten rannikkovesistä, murtovedet mukaan lukien. Kalat asuvat pääasiassa jokien suualueilla, mutta ne vaeltavat merelle kutemaan kuun kierron mukaisissa sykleissä. Ne käyttävät ravinnokseen matalahkojen rannikkovesien pohjassa eläviä matoja, nilviäisiä ja äyriäisiä. Naiskalojen havaitaan usein heilauttavan pyrstöään merenpinnan yläpuolella.
Naiskalojen vartalo on hopeanhohtoinen ja solakka, ja niiden selkäpuoli on yleensä sinertävä tai vihertävä. Selkä- ja rintaevät ovat mustat. Aikuisten naiskalojen pituus on yleensä 40–100 cm, mutta jotkut lajit voivat kasvaa runsaan metrin mittaisiksikin. Kalojen paino on tavallisesti yhdestä kolmeen kiloa.
Naiskalat (Albuliformes) on viuhkaeväisten luokkaan kuuluva kalalahko, johon sisällytetään vain yksi heimo, naiskalat (Albulidae), jossa on kolme sukua ja 13 lajia. Käsitykset lahkon laajuudesta kuitenkin vaihtelevat. On esitetty paluuta laajempaan lahkorajaukseen, jossa myös liskoankeriaat (Halosauridae) ja piikkiankeriaat (Notacanthidae) sisältyvät naiskaloihin eivätkä erilliseen piikkiankeriaskalojen lahkoonsa (Notacanthiformes).
Naiskalojen läheisimpiä sukulaisia ovat tarponikalojen lahkon (Elopiformes) tarponit (Megalopidae) ja lady- eli hopeakalat (Elopidae). Tarponeista poiketen naiskalojen suu avautuu selvästi kuonon alapuolelle, joten kuono ei ole tarponimaisesti ylös työntyvä. Naiskalat kykenevät ladykalojen ja tarponien tapaan hengittämään ilmaa uimarakkoonsa, minkä ansiosta ne voivat tulla toimeen vähähappisissakin vesissä. Samaan Elopomorpha-ylälahkoon kuuluvat myös ankeriaskalat. Kaikkien näiden elämänkiertoon kuuluu nauhamainen leptocephalus-toukka, joka ei lainkaan muistuta aikuista kalaa.
Naiskalojen heimon lajit ovat vaelluskaloja. Niitä tavataan kaikkialta maailmasta lämpimistä valtamerten rannikkovesistä, murtovedet mukaan lukien. Kalat asuvat pääasiassa jokien suualueilla, mutta ne vaeltavat merelle kutemaan kuun kierron mukaisissa sykleissä. Ne käyttävät ravinnokseen matalahkojen rannikkovesien pohjassa eläviä matoja, nilviäisiä ja äyriäisiä. Naiskalojen havaitaan usein heilauttavan pyrstöään merenpinnan yläpuolella.
Naiskalojen vartalo on hopeanhohtoinen ja solakka, ja niiden selkäpuoli on yleensä sinertävä tai vihertävä. Selkä- ja rintaevät ovat mustat. Aikuisten naiskalojen pituus on yleensä 40–100 cm, mutta jotkut lajit voivat kasvaa runsaan metrin mittaisiksikin. Kalojen paino on tavallisesti yhdestä kolmeen kiloa.
