Pihtihäntäiset
5 lajit
Pihtihäntäiset (Dermaptera) on hyönteisten luokkaan kuuluva lahko. Sen tunnusmerkki on kalvomaiset siivet lyhyiden nahkamaisten etusiipien alla. Takaruumis jatkuu paljon siipien taakse ja päättyy usein, muttei aina pihtimäiseen rakenteeseen. Lahkossa on noin 1900 tunnettua lajia.
Orvaskesitäit (Hemimerinoidea) ja lepakkopihtihäntäiset (Arixeniidae) ovat niin erikoistuneita pihtihäntäisiä, että ne luettiin aiemmin omiksi alalahkoikseen varsinaisten pihtihäntäisten (Forcifulina) ja sukupuuttoon kuolleen Archidermaptera-alalahkon ohella. Kehityshistoriallisesti ne kuuluvat kuitenkin Forcifulina-ryhmän sisään, ja nykyään kaikki nykyiset pihtihäntäiset luetaan samaan Neodermaptera-alalahkoon. Sukupuuttoon kuolleita alalahkoja ovat Archidermaptera ja Eodermaptera.
Kiviaineksessa säilyneitä pihtihäntäisten fossiileja tunnetaan jo trias- ja jurakaudelta. Myöhemmin sedimentteihin hautautuneita tai meripihkaan joutuneita yksilöitä tunnetaan useimmista liitu- ja tertiäärikausilla syntyneistä esiintymistä. Kaikkiaan fossiiliaineistosta on voitu määrittää yli 80 erilaista esihistoriallista pihtihäntäislajia.
Pihtihäntäiset (Dermaptera) on hyönteisten luokkaan kuuluva lahko. Sen tunnusmerkki on kalvomaiset siivet lyhyiden nahkamaisten etusiipien alla. Takaruumis jatkuu paljon siipien taakse ja päättyy usein, muttei aina pihtimäiseen rakenteeseen. Lahkossa on noin 1900 tunnettua lajia.
Orvaskesitäit (Hemimerinoidea) ja lepakkopihtihäntäiset (Arixeniidae) ovat niin erikoistuneita pihtihäntäisiä, että ne luettiin aiemmin omiksi alalahkoikseen varsinaisten pihtihäntäisten (Forcifulina) ja sukupuuttoon kuolleen Archidermaptera-alalahkon ohella. Kehityshistoriallisesti ne kuuluvat kuitenkin Forcifulina-ryhmän sisään, ja nykyään kaikki nykyiset pihtihäntäiset luetaan samaan Neodermaptera-alalahkoon. Sukupuuttoon kuolleita alalahkoja ovat Archidermaptera ja Eodermaptera.
Kiviaineksessa säilyneitä pihtihäntäisten fossiileja tunnetaan jo trias- ja jurakaudelta. Myöhemmin sedimentteihin hautautuneita tai meripihkaan joutuneita yksilöitä tunnetaan useimmista liitu- ja tertiäärikausilla syntyneistä esiintymistä. Kaikkiaan fossiiliaineistosta on voitu määrittää yli 80 erilaista esihistoriallista pihtihäntäislajia.
