Liejutaskurapu
1 lajit
Liejutaskurapu (Rhithropanopeus harrisii) on alkujaan pohjoisamerikkalainen, pienikokoinen taskurapulaji, joka on 2000-luvulla kotiutunut myös Suomen rannikkovesiin.
Liejutaskuravun luonnollinen levinneisyysalue kattaa murtovesialueet Pohjois-Amerikan Atlantin puoleisella rannikolla. Euroopassa ensimmäiset havainnot kirjattiin vuonna 1874 Hollannissa. Laji on levinnyt moniin jokisuistoihin ympäri maailmaa, esimerkiksi laivojen painolastivesien, runkoon kiinnittymisten, virtausten, syöttiämpäreiden ja kalojen istutusten mukana. Yhdysvalloissa se on asuttanut sisämaassa vain muutamia makean veden altaita Teksasissa ja Oklahomassa, joissa korkea mineraalipitoisuus voi edistää selviytymistä.
Suomen vesiltä lajia tavattiin ensimmäisen kerran vuonna 2009 Naantalin ja Rymättylän alueelta. Löytöjä tehtiin samalla alueella myös vuonna 2010.
Liejutaskurapu elää murtovesissä ja suosii varsinkin mereen laskevien jokien suita. Laji sietää vähähappisia merenpohjia, monia ympäristömyrkkyjä ja laajaa vaihtelua veden suolaisuudessa. Kuolleen Veikselin (Veikselin sivu-uoma Martwa Wisla) ja Gdanskin lahden tutkimuksissa todettiin, että liejutaskurapu saalistaa pääasiassa monisukasmatoja ja simpukoita, mutta se syö myös viherleviä ja kuollutta eläinperäistä ainesta. Se itse on ankeriaiden, kampeloiden ja merimetsojen ruokalistalla.
Liejutaskurapu (Rhithropanopeus harrisii) on alkujaan pohjoisamerikkalainen, pienikokoinen taskurapulaji, joka on 2000-luvulla kotiutunut myös Suomen rannikkovesiin.
Liejutaskuravun luonnollinen levinneisyysalue kattaa murtovesialueet Pohjois-Amerikan Atlantin puoleisella rannikolla. Euroopassa ensimmäiset havainnot kirjattiin vuonna 1874 Hollannissa. Laji on levinnyt moniin jokisuistoihin ympäri maailmaa, esimerkiksi laivojen painolastivesien, runkoon kiinnittymisten, virtausten, syöttiämpäreiden ja kalojen istutusten mukana. Yhdysvalloissa se on asuttanut sisämaassa vain muutamia makean veden altaita Teksasissa ja Oklahomassa, joissa korkea mineraalipitoisuus voi edistää selviytymistä.
Suomen vesiltä lajia tavattiin ensimmäisen kerran vuonna 2009 Naantalin ja Rymättylän alueelta. Löytöjä tehtiin samalla alueella myös vuonna 2010.
Liejutaskurapu elää murtovesissä ja suosii varsinkin mereen laskevien jokien suita. Laji sietää vähähappisia merenpohjia, monia ympäristömyrkkyjä ja laajaa vaihtelua veden suolaisuudessa. Kuolleen Veikselin (Veikselin sivu-uoma Martwa Wisla) ja Gdanskin lahden tutkimuksissa todettiin, että liejutaskurapu saalistaa pääasiassa monisukasmatoja ja simpukoita, mutta se syö myös viherleviä ja kuollutta eläinperäistä ainesta. Se itse on ankeriaiden, kampeloiden ja merimetsojen ruokalistalla.
