Amerikanalligaattori
Mississippinalligaattori eli amerikanalligaattori (Alligator mississippiensis) on suurin alligaattorilaji. Sen pituus on noin 3 m koirailla, naarailla vähemmän, mutta pisin tavattu yksilö on ollut 5,8 m pitkä. Sillä on vaalea vatsa, jossa ei ole luutumia tai sarveistumia, ja sitä on metsästetty nahkansa vuoksi.
Pä
PäiväeläimetYö
YöllinenLi
LihansyöjäMa
MaanpäällinenVe
VesieläimetEs
Esiyksilölliset eläimetFo
FossoraalinenLu
LuonnonvarainenRe
ReviiriOv
OvipaarinenKa
Kaivavat eläimetVä
VäijytyspetoHu
Huippupeto eläimetBr
BrumaatioPo
PolygynyYk
Yksinäiset eläimetEi
Ei siirtolainenA
alkaaYh
Yhdysvaltain osavaltioiden eläimet
Nuoret alligaattorit syövät enimmäkseen selkärangattomia eläimiä, mutta aikuiset voivat käydä myös suurien nisäkkäiden, kuten koirien ja kauriiden kimppuun. Ne eivät ole yleensä vaaraksi ihmisille, ja kömpelyytensä vuoksi ne eivät onnistu tekemään eläinlaumassa suurta tuhoa.
Mississipinalligaattorit ovat krokotiilieläimistä kaikkein kylmänkestävimpiä- ne voivat selvitä jonkin aikaa jopa nollaa kylmemmässä vedessä. Silloin ne pitävät kuononsa vedenpinnan yläpuolella, jotta sen ympärille jäisi aukko vedenpinnan jäädyttyä. Talven aikana ne eivät syö mitään.Kaikki nämä sopeutumat ovat tarpeen, sillä alligaattorin levinneisyysalueen pohjoisosissa talvet saattavat olla suhteellisen kylmiä.
Mississippinalligaattorit ovat matelijoiksi varsin älykkäitä. Niiden on havaittu keräävän kuonoilleen risuja houkuttaen niiden avulla pesämateriaaleja etsiviä haikaroita.Ne pystyvät ilmeisesti myös ymmärtämään, että saalistustapa on tehokas vain haikaroiden pesimäkauden aikana, koska ne käyttävät sitä vain harvoin haikaroiden pesimäajan ulkopuolella.Lisäksi niiden on huomattu kalastavan ryhmissä, kun osa ryhmän jäsenistä ajaa kalaparvea kohti matalikkoa, missä toinen ryhmän osa odottaa.
Alligaattorit elävät keskimäärin 56-vuotiaiksi.
Touko–heinäkuussa alligaattorinaaras laskee 20–70 munaa jopa metrin korkuiseen ja parin metrin levyiseen pesään, jonka se rakentaa savesta, mullasta ja kasveista. Se vartioi pesää herkeämättä 9–10 viikkoa, kunnes 20 cm pitkät poikaset kuoriutuvat. Emo auttaa ne ulos niiden piipityksen ohjaamana. Se kaivaa poikasilleen uuden, suuremman onkalon, jonka halkaisija on yleensä yli 3 m. Poikaset pysyvät emonsa luona 1–3 vuotta.
