Mustaleppälintu (Phoenicurus ochruros) on leppälintujen sukuun kuuluva tumma varpuslintulaji, jota tavataan Euraasiassa ja Afrikassa. Suomessa se on harvinainen pesimälaji.
Mustaleppälinnulla on harmahtava vartalo ja tiilenpunainen pyrstö. Vartalonmuoto ja liikehdintä muistuttaa punarintaa.
Naaras ja nuori hiirenharmaita, ruskeansävyisiä. Pyrstö ruosteenpunainen. Leppälintu on vaaleampi, hiekanruskeampi eikä yhtä tumma. Vanha koiras hiilenmusta, harmaasävyinen. Alaperä ja pyrstö punaiset, otsa vaaleampi ja siivellä valkoinen paneeli. 2. kalenterivuoden koiraat keväällä joko täysin naaraan näköisiä (”naaraspukuisia”) tai ruumiin jo sulkineita.
Pituus on 14 cm, siipien kärkiväli 23–26 cm ja paino noin 14–18 g.
Mustaleppälintukoiras laulaa alkukesän öisin. Varoitushuuto on lyhyt ”tik”, terävä ”tshak” ja korkea ”hi”.
Euroopan vanhin rengastettu mustaleppälintu oli hollantilainen vähintään 10 vuotta 2 kuukautta vanha yksilö.
Mustaleppälinnun kuvaili ja nimesi Samuel Gottlieb Gmelin 1774. Lajista tunnetaan 7 alalajia.
Mustaleppälintu pesii yleisenä Keski- ja Etelä-Euroopassa, sekä Lähi-idässä, Pohjois-Afrikassa, ja Keski-Aasiassa Kiinaan saakka. Euroopan populaation koko on 7,9–18 miljoonaa yksilöä. Suomessa mustaleppälintu on hyvin vähälukuinen pesimälaji pääosin etelärannikolla. Saapuu huhtikuussa, poistuu syys–lokakuussa. Karaistunut, on yrittänyt mm. talvehtia Suomessa.
Alun perin vuoristojen laji, joka on urbanisoitunut ja viihtyy nykyisin satamissa, teollisuusalueilla ja rakennustyömailla.
Pääravintoa ovat hyönteiset ja hämähäkit, mutta marjoja ja siemeniäkin se syö.
Mustaleppälintu tekee pesänsä koloon tai onkaloon. Munia on 4–6. Haudonta kestää noin 13 päivää, vain naaras hautoo. Poikaset jättävät pesän 12–20 päivän ikäisinä.
