Hippiäiskotinga
1 lajit
Hippiäiskotinga (Calyptura cristata) hyvin harvinainen Mata Atlântican metsäalueella itäisessä Brasiliassa elävä varpuslintu, joka on luokiteltu äärimmäisen uhanalaiseksi. Se on sukunsa ainut laji.
Hippiäiskotingat ovat pienehköjä lintuja pikkunapparien heimossa. Niiden koko on noin 8 cm. Väritykseltään ne muistuttavat melko paljon hippiäistä. Linnun rinta ja pyrstöntyvi ovat keltaiset, selkä on oliivinvihreä. Hippiäiskotingan päässä on leveähkö punainen raita, jota reunustavat kapeammat mustat raidat. Siivet ovat mustat ja niissä on kaksi valkoista raitaa. Pyrstö on erittäin lyhyt. Linnun äänet ovat yksittäisiä ja teräviä säveliä.
Linnut käyttävät ravintonaan hedelmiä, mettä ja hyönteisiä. Vuonna 1996 julkaistun tutkimuksen mukaan hippiäiskotingat näyttävät erikoistuneen mistelin hedelmiin.
Hippiäiskotingaa luultiin sukupuuttoon kuolleeksi lähes sadan vuoden ajan, kunnes niitä löytyi pieneltä alueelta Serra dos Órgãosin kansallispuistosta. Myöhemmin vahvistamattomia havaintoja on tehty Ubatuban kaupungista. Hippiäiskotingojen suurin uhka on yli 1 000 m:n korkeudessa olevien metsien hakkuut. Lisäksi linnun ravintona käyttämien ananaskasvien, mistelien ja orkideojen kerääminen on uhkana lajille.
Lajista on maailman museoissa noin 50 näytettä, kaikki kerätty ennen 1890-lukua. Niistä kolme on Helsingissä Luonnontieteellisessä keskusmuseossa.
Hippiäiskotinga (Calyptura cristata) hyvin harvinainen Mata Atlântican metsäalueella itäisessä Brasiliassa elävä varpuslintu, joka on luokiteltu äärimmäisen uhanalaiseksi. Se on sukunsa ainut laji.
Hippiäiskotingat ovat pienehköjä lintuja pikkunapparien heimossa. Niiden koko on noin 8 cm. Väritykseltään ne muistuttavat melko paljon hippiäistä. Linnun rinta ja pyrstöntyvi ovat keltaiset, selkä on oliivinvihreä. Hippiäiskotingan päässä on leveähkö punainen raita, jota reunustavat kapeammat mustat raidat. Siivet ovat mustat ja niissä on kaksi valkoista raitaa. Pyrstö on erittäin lyhyt. Linnun äänet ovat yksittäisiä ja teräviä säveliä.
Linnut käyttävät ravintonaan hedelmiä, mettä ja hyönteisiä. Vuonna 1996 julkaistun tutkimuksen mukaan hippiäiskotingat näyttävät erikoistuneen mistelin hedelmiin.
Hippiäiskotingaa luultiin sukupuuttoon kuolleeksi lähes sadan vuoden ajan, kunnes niitä löytyi pieneltä alueelta Serra dos Órgãosin kansallispuistosta. Myöhemmin vahvistamattomia havaintoja on tehty Ubatuban kaupungista. Hippiäiskotingojen suurin uhka on yli 1 000 m:n korkeudessa olevien metsien hakkuut. Lisäksi linnun ravintona käyttämien ananaskasvien, mistelien ja orkideojen kerääminen on uhkana lajille.
Lajista on maailman museoissa noin 50 näytettä, kaikki kerätty ennen 1890-lukua. Niistä kolme on Helsingissä Luonnontieteellisessä keskusmuseossa.
