Kettukusu (Trichosurus vulpecula) kuuluu Australian alkuperäisten nisäkkäiden sopeutuvaisimpiin lajeihin. Aikanaan sitä metsästettiin paljon tiheän ja pehmeän turkkinsa vuoksi. Nykyisin tämä laajalle levinnyt pussieläin on yhtä kotonaan esikaupunkialueiden puutarhoissa kuin mantereen takamaillakin. Päivisin kettukusu lepää kerälle kiertyneenä turvapaikassaan, mutta ilmestyy esiin yöllä ruoanhakuretkilleen.
Kettukusu on tavallisesti harmaa ja sillä on musta häntä, jonka alapinta on paljas. Sen etujaloissa on viisi vahvakyntistä varvasta, joilla eläin pitelee ruokaansa.
Lajista on olemassa useita erilaisia värimuotoja, kuten hopeanharmaa ja kuparinpunainen.
Kettukusu on arvostettu turkiseläin, minkä johdosta sitä metsästetään paljon.
Kettukusun luontaiseen elinalueeseen kuuluvat manner-Australia, Tasmania sekä Kengurusaari ja Barrow’n saari.
Kettukusuja istutettiin Uuteen-Seelantiin turkiseläimiksi 1900-luvun alussa. Tuotu kanta on kasvanut huomattavan suureksi ja aiheuttanut vahinkoa alkuperäiselle kasvillisuudelle, mistä johtuen kettukusu on määritelty yhdeksi sadasta haitallisimmasta vieraslajista. Kasvillisuustuhojen lisäksi Uudessa-Seelannissa on epäilty, että kettukusut levittäisivät nautatuberkuloosia. Kusuja on yritetty hävittää muun muassa myrkyttämällä 1970-luvulta lähtien, mutta kannat ovat edelleen runsaslukuiset sekä Pohjois- että Eteläsaarella.
Kettukusun elinympäristöä ovat trooppiset metsät, puistot, ruohomaat ja havumetsät.
Kettukusulla on monenlaisia ääniä, kuten kirkaisuja, sihinää, murinaa, röhkinää ja eräänlaista lörpöttelyä. Osa äänistä on niin voimakkaita, että ihminenkin kuulee ne 300 metrin etäisyydeltä.
Kettukusu syö pääasiassa versoja, lehtiä, kukkia, hedelmiä ja siemeniä. Myös hyönteisiä ja nuoria lintuja.
