Viherpeippo (Chloris chloris) on peippojen heimoon kuuluva varpuslintu.
Viherpeipon pituus on noin 14–16 cm ja paino 25–35 grammaa. Koiras on naarasta suurempi.
Viherpeippo on väritykseltään kellanvihreä rinnasta ja sen selkäpuoli on harmaan vihreä. Siivissä on keltainen kuvio, joka muodostuu käsisulkien tyviosien värityksestä. Myös pyrstösulkien tyviosat ovat keltaiset. Koiras on naarasta huomattavasti kirkasvärisempi. Jotkut naaraat ovat melko harmaita ja keltaiset kuviot ovat pienialaisia. Sukupuolta ei kuitenkaan välttämättä erota pelkän värityksen perusteella. Nokka on korkea kekonokka. Jalat ovat tumman punertavat.
Lentää vauhdikkaasti ja suoraviivaisesti. Ääni ”djyp-djyp”, varoittaa käheällä ”tsuii”-äänellä. Laulu koostuu erilaisista pulputuksista ja vihellyksistä sekä järripeippomaisesta ryystävästä äänestä. Pesimäajan ulkopuolella liikkuu parvissa, joissa saattaa olla satoja yksilöitä.
Vanhin suomalainen rengastettu viherpeippo on ollut vähintään 8 vuotta, 11 kuukautta ja 10 päivää vanha.
Viherpeipon levinneisyysaluetta ovat Eurooppa sekä Pohjois-Afrikka ja Aasian läntiset osat. Suomessa se on yleinen maan etelä- ja keskiosissa. Pohjoisempana se elelee lähinnä suuremmissa taajamissa. Pesimälintuna sitä tavataan nykyään Pohjois-Lapissa asti. Viherpeippo on kulttuuriympäristössä viihtyvä laji, jonka Suomen pesimäkannaksi on arvioitu 170 000–400 000 yksilöä. Kanta väheni dramaattisesti vuosina 2008–2009 peipon nielussa elävän Trichomonas gallinae -alkueläimen aiheuttaman nielemisvaikeuksia aiheuttavan taudin takia.
Suurin osa Suomen viherpeipoista muuttaa talveksi Ruotsiin, Tanskaan, Baltian maihin, Puolaan ja Saksaan. Syysmuutto tapahtuu pääasiassa lokakuussa, mutta ravintotilanteen mukaan se saattaa jatkua joulu–tammikuulle saakka. Kevätmuutto on maalis–huhtikuussa. Talvehtivat viherpeipot pysyttelevät taajamissa lintulautojen ja rikkaruohostojen ääressä.
Viherpeippo pesii metsiköissä ja puistoissa ja se on hyvin sopeutunut kulttuurimaisemaan ja hyötyy selvästi talviruokinnasta. Pesiviä pareja on myös talousmetsien peltomaisemaan rajoittuvissa reunaosissa. Katajikkoiset peltosaarekkeet ja hakamaat sekä sähkövoimalinjojen katajia kasvavat aluset ovat erityisen suosittuja pesimäympäristöinä.
Pesimäajan ulkopuolella viherpeippo viihtyy rikkaruohokentillä, rypsi- ja viljapelloilla ja talvella lintulaudoilla.
Viherpeippo käyttää ravintonaan erilaisia siemeniä ja jyviä, joita se käsittelee tarkoitukseen sopivalla vahvalla nokalla. Poikaset saavat kuitenkin ravinnokseen myös jonkin verran hyönteisiä ja niiden toukkia. Myös aikuiset viherpeipot syövät hyönteisiä ja lisäravinnoksi erilaisia silmuja. Syksyllä viherpeipot syövät myös pihlajanmarjoja, tosin ainoastaan siemenen. Ruusunmarjat ovat erityisen haluttuja aina vuodenvaihteeseen saakka. Talvisilla lintulaudoilla ne syövät auringonkukan-, hirssin- ja hampunsiemeniä sekä maapähkinöitä mieluiten hieman rouhittuina.
Viherpeipon pesä on tavallisesti katajassa tai kuusessa, harvoin lehtipuussa. Katajassa se on 1–5 metriä korkealla, kuusessa se voi olla aivan latvassa, jopa 20 metrin korkeudella. Naaras munii 4–7, tavallisesti 5, vaaleaa, pilkullista munaa maaliskuun puolivälistä alkaen. Poikaset kuoriutuvat noin 13 vuorokauden hautomisen jälkeen. Vain naaras hautoo, mutta molemmat puolisot osallistuvat poikasten ruokintaan. Poikaset lähtevät pesästä 14–16 vuorokauden ikäisinä. Viherpeippo pesii tavallisesti kahdesti, joskus kolmasti pesimäkauden aikana.
