Muflonit
Muflonit ovat villejä lampaita (Ovis aries) ja kesylampaista villiintyneitä populaatioita. Alkuperäiset villit muflonit ovat argaalin ohella mahdollisia kesyn lampaan esi-isiä. Villejä mufloneita elää vieläkin Lähi-idässä. Suomessa mufloneita on nykyisin istutettuina ainakin seitsemällä rannikon saarella yhteensä noin 150 yksilöä. Mufloni kuuluu onttosarvisiin sorkkaeläimiin.
Muflonin selkäpuoli on tumman punaruskea, ja selässä on tumma selkäjuova. Uroksella on kyljessä yleensä valkoinen satulamainen laikku. Vatsapuoli, raajojen alaosat, peräpeili ja turpa ovat vaaleammat, yleensä harmaanruskeat tai valkoiset. Turkki on yleensä kesällä lyhyt ja punertava, talvella taas paksumpi ja tummanharmaa tai mustanruskea. Turkki on tiheä, sileä- ja lyhytkarvainen eikä muistuta kesylampaan villaa. Uroksilla on kaulan alapuolella parta. Ruumiin pituus on 110–130 cm, hartiakorkeus 65–75 cm ja paino 25–50 kg. Hännän pituus on 4–10 cm. Naaraat ovat pienempiä ja usein vaaleampia kuin urokset, ja ne painavat enintään 35 kg. Uroksilla on aina sarvet, naaraat voivat olla sarvellisia tai nupoja. Uroksen sarvet ovat paksut, 50–80 cm pitkät ja sivuille kaartuvat. Toisin kuin hirvieläinten, muflonin ja muiden onttosarvisten sarvet eivät putoa, vaan kasvavat jatkuvasti. Sarviin tulee joka vuosi uusi rengas, minkä perusteella uroksen ikä voidaan päätellä. Vanhojen pässien sarvet voivat painaa jopa viisi kilogrammaa. Sarvet ovat metsästäjien keskuudessa arvostettuja trofeita.
Mufloni on kotoisin Lounais-Aasiasta, mistä domestikoitunutta lammasta siirrettiin jo neoliittisella kaudella Välimeren saarille Korsikaan ja Sardiniaan. Saarille tuodut lampaat villiintyivät ja kotiutuivat näiden saarten vuoristoisiin sisäosiin, missä kehittyi muutamien tuhansien vuosien aikana eurooppalainen mufloni eli sardinianmufloni. Näillä kahdella Välimeren saarella elävät muflonit ovat jo pitkään olleet harvinaisia. Niitä on kuitenkin istutettu Manner-Eurooppaan jo 1700-luvulta lähtien, ja esimerkiksi Saksassa, Tšekissä, Slovakiassa, Etelä-Ranskassa ja Espanjassa ne ovat nykyään varsin yleisiä. Manner-Euroopan kannaksi arvioidaan noin 20 000 yksilöä, mikä on moninkertaisesti suurempi kuin Korsikassa ja Sardiniassa jäljellä olevan alkuperäisen kannan koko. Mufloneita on siirretty myös Euroopan ulkopuolelle Yhdysvaltoihin, Havaijille ja Uuteen-Seelantiin.
Erilaisia muflonin sukuisia ja toisinaan myös mufloneiksi kutsuttavia villilampaita elää Kyproksella ja Länsi-Aasian Armeniassa, Etelä-Azerbaidžanissa, Pohjois-Irakissa, Länsi-Iranissa ja Turkissa.
Mufloni elää ylänköjen ja vuoristojen pensaikkomaastossa ja metsissä. Se välttää aukeaa maastoa, mutta voi varsinkin keväisin käydä laiduntamassa pelloilla ja niityillä. Alkuperäiset Sardinian ja Korsikan muflonit suosivat kallioista vuoristomaastoa, mutta Keski-Euroopassa elävät yksilöt sen sijaan viihtyvät loivapiirteisemmässä, kivisessä ja kuivassa ympäristössä. Ne sopeutuvat helposti muunlaiseenkin ympäristöön.
Mufloni ääntelee samalla tavoin määkimällä kuin lammas. Sen varoitusääni muistuttaa pidäteltyä aivastusta.
Muflonit ovat lampaiden tavoin laumaeläimiä. Uuhet ja karitsat elävät ympäri vuoden samassa laumassa, jota johtaa yksi vanha uuhi. Syksyn ja alkutalven kiima-ajaksi uroksetkin lyöttäytyvät näihin naaraslaumoihin. Alkuperäiset Välimeren muflonit ovat liikkeellä hämärän aikaan ja kulkevat usein samoja, kapeita polkuja pitkin. Suomessa eläinten on havaittu liikkuvan myös päivisin.
Muflonit eivät ole petoeläimille ja metsästäjille helppoa saalista, sillä ne ovat arkoja ja niiden kuulo- ja hajuaisti ovat hyvin tarkat. Suomessa elävien muflonien luontaisia saalistajia ovat vain kotkat ja ketut. Irrallaan kulkevat koirat voivat olla uhka mufloneille.
Mufloni syö pääasiassa maassa kasvavaa ruohoa ja heinää. Pienemmissä määrin se hyödyntää myös puiden ja pensaiden oksia, marjoja, sammalia ja jäkälää. Jos ravinnosta on talvella pulaa, muflonit voivat aiheuttaa puustolle vahinkoa oksien ja kuoren kaluamisella. Kuorintajäljet eroavat hirvieläinten jyrsimistä siten, että hampaiden jäljet ovat rungolla vaakasuorassa tai vinossa kulmassa. Muflonit voivat olla haitallisia myös ruokaillessaan puutarhoissa.
Muflonien kiima-aika on Etelä-Euroopassa lokakuusta joulukuun puoliväliin, Suomessa marras-joulukuussa. Synnytys tapahtuu keväällä huhti-toukokuussa, viiden kuukauden kantoajan jälkeen. Karitsoja on kerrallaan yleensä yksi, harvemmin kaksi.
Mufloni voi elää 15–20-vuotiaaksi.
