Lehtisammakko
Euroopanlehtisammakko (Hyla arborea), aiemmin käytetty myös nimeä lehtisammakko, on lehtisammakoiden heimoon kuuluva palearktinen sammakkolaji, joka elää Manner-Euroopassa Pyreneiden niemimaalta Kaukasiaan ulottuvalla vyöhykkeellä. Sen kanta on pienentynyt huomattavasti Länsi- ja Keski-Euroopassa ilmaston lämpenemisen sekä luonnollisten elinympäristöjen häviämisen ja saastumisen takia.
Euroopanlehtisammakon käyttäytymisen perusteella on kautta aikojen ennustettu säätä, sillä se kurnuttaa ennen sadetta ja kiipeilee puissa ja pensaissa kauniilla ilmalla.
Euroopanlehtisammakko kasvaa 4–5 cm:n pituiseksi. Sen sormet ja varpaat päättyvät pyöreään tarttumalevyyn ja varpaiden välissä on uimaräpylät. Täysikasvuisen yksilön takaraajat ulottuvat eteenpäin taivutettuina silmien etupuolelle.
Selkäpuolen iho on sileä ja omenanvihreä, mutta voi alustan, lämpötilan ja sammakon mielentilan mukaan muuttua herkästi harmaaksi, ruskeaksi tai lähes mustaksi. Vatsassa iho on nystyisempää ja väriltään valkoista tai kellertävää. Selkä- ja vatsapuolen erottaa toisistaan ohut, katkeamaton juova, joka on valkoreunainen ja väriltään musta tai ruskea. Juova alkaa sieraimesta ja päättyy nivusten kohdalla hakaseen; joskus hakanen kuitenkin puuttuu ja juova ulottuu nivusten sisäpinnalle asti.
Sammakon kieli on kiinnittynyt suuontelon etuosaan ja kitalaessa on vannasluut. Kylkijuovan kohdalla sijaitsevat tärykalvot ovat selvästi pienemmät kuin silmät, joissa on vaakasoikeat pupillit. Toisin kuin eräillä muilla sammakkolajeilla, euroopanlehtisammakolla ei ole silmien alapuolella tummaa täplää. Koiraan kurkunpäähän liittyy erittäin laajenemiskykyinen äänirakko, jossa iho on tummempaa ja löysempää kuin muualla. Äänirakosta lähtevä äänekäs ja konemainen kurnutus (ke-ke-ke tai ep-ep-ep) voi kantaa jopa kilometrien päähän.
Euroopanlehti-sammakko on yleinen Keski-, Etelä- ja Itä-Euroopassa. Levinneisyysalue ulottuu pohjoisessa Tanskaan, Etelä-Ruotsiin ja Liettuaan ja kaakossa Ukrainaan ja Krimin niemimaalle. Levinneisyysalueen itäosissa laji on edelleen elinvoimainen, mutta Länsi-Euroopassa sen kanta on pienentynyt huomattavasti. Syiksi tähän arvellaan torjunta-aineiden ja saasteiden leviämistä ympäristöön, ilmaston lämpenemistä ja UVB-säteilyn lisääntymistä, kutupaikkojen vähentymistä, populaatioiden eristäytymistä toisistaan sekä sammakoiden kiinniottamista lemmikkieläimiksi.
Euroopanlehtisammakon lähisukulaisia ovat Euroopassa välimerenlehtisammakko (Hyla meridionalis) ja Aasiassa muun muassa Hyla savignyi ja Hyla japonica. Monet niistä luettiin aikaisemmin sen alalajeiksi. Nykyisen luokituksen mukaiset euroopanlehtisammakon alalajit on lueteltu alla olevassa taulukossa.
Euroopanlehtisammakko elää leveälehtisissä puissa ja pensaissa, joskus hyvinkin kaukana vedestä. Tavallisimpia elinympäristöjä ovat valoisat sekametsät ja pensaikot, puutarhat, viinitarhat, hedelmätarhat, puistot ja järvien ja purojen rannat – Etelä-Euroopassa myös saaristometsät ja tulvatasankojen tiheiköt. Kosteilla ja metsäisillä vuoriseuduilla sammakkoa tavataan aina puurajalle asti. Sen sijaan pimeitä ja tiheitä metsiä se karttaa.
Päiväsaikaan euroopanlehtisammakko pysyttelee enimmäkseen paikoillaan puiden, pensaiden ja ruohokasvien lehdillä ja varsilla. Aktiivisimmillaan se on illalla ja yöllä, jolloin se laskeutuu maahan juomaan vettä ja etsimään ravintoa. Syksyllä ennen horrokseen vaipumista sammakko on aktiivinen päivälläkin. Se horrostaa syys–joulukuusta helmi–toukokuuhun jonkin multa- tai kivikasan alla tai puunkolossa.
Kevään tullen euroopanlehtisammakko hakeutuu kutemaan vesistöihin ja kosteille niityille. Tyypillisiä kutupaikkoja ovat seisovat vedet, kuten järvet, lammet ja suot, mutta myös pelkät ojat ja lätäköt kelpaavat. Kuteminen tapahtuu yleensä huhti–toukokuussa, joskus kuitenkin jo maaliskuussa tai vasta kesä–heinäkuussa. Kutulammikoissa on pääsääntöisesti enemmän koiraita kuin naaraita. Naaraat saapuvat lammikoihin koiraiden jälkeen ja poistuvat heti parittelun jälkeen, kun taas koiraat saattavat jäädä veteen kesäkuuhun saakka. Naaras laskee kutupaikkaan 200–2 000 munaa pieninä, pähkinän kokoisina rykelminä, jotka koostuvat 3–100 munasta. Rykelmät vajoavat veden pohjaan ja tarttuvat vesikasveihin. Toukkien muodonvaihdos tapahtuu maantieteellisestä sijainnista riippuen kesä- ja syyskuun välisenä aikana. Toukka voi myös talvehtia ja kasvaa aikuiseksi vasta seuraavana kesänä. Noustuaan maalle nuoret sammakot jäävät kiipeilemään kaislikoihin ja pensaikoihin ve tuntumaan.
Pääosa euroopanlehtisammakon ravinnosta muodostuu nopeista lentävistä hyönteisistä, joita se nappaa suuhunsa jopa lennosta.. Se saalistaa yleensä maasta käsin, mutta kutuaikana myös vesikasvien lehdiltä.
