Nokkaeläimet
7 lajit
Nokkaeläimet (Monotremata) ovat nisäkkäitä, jotka elävien poikasten synnyttämisen sijaan lisääntyvät munimalla. Nokkaeläimet ovat ainoita nisäkkäitä, joilla on matelijoilta peritty muniminen, minkä vuoksi ne kuuluvat ainoana hengissä olevana lahkona munivien nisäkkäiden (Prototheria) alaluokkaan. Nokkaeläimet kuuluvat nisäkkäisiin, koska ne pystyvät imettämään poikasiaan maitorauhasten erittämällä maidolla ja niillä on karvapeite. Niillä ei ole kuitenkaan nisiä. Muita nisäkäsmäisiä piirteitä ovat yhtenäinen alaleuka, neliosainen sydän, kolme välikorvan luuta ja tasalämpöisyys. Matelijamaisia piirteitä munimisen lisäksi ovat useat tukirangalliset piirteet, kuten reisiluun ja olkaluun suuntautuminen maansuuntaisesti ja kloaakki eli aukko, jolla eläin hoitaa lisääntymisen, ulostamisen ja virtsaamisen. Nokkaeläinten tieteellinen nimi Monotremata (suom. ’yksi aukko’) viittaa kloaakkiin.
Nokkaeläimiä tavataan nykyisin ainoastaan Australiassa ja Uudessa-Guineassa, missä tämä hyvin alkukantainen ja vanha nisäkäslahko on esiintynyt jo miljoonia vuosia. Nokkaeläimet kuuluvat niihin harvoihin nisäkkäisiin, joilla on sähköaisti. Nokkaeläinten lisääntymis- ja elintavat erottavat ne täysin muista nykyisistä nisäkäslajeista. Ne ovat muuttuneet melko vähän, minkä takia niitä sanotaankin eläviksi fossiileiksi.
Nokkaeläinten lahkoon kuuluu nykyisin kaksi heimoa, joissa on yhteensä viisi elossa olevaa lajia. Vesinokkaeläinten (Ornithorhynchidae) heimon ainoa laji on puolittain vesielämään sopeutunut vesinokkaeläin (Ornithorhynchus anatinus). Nokkasiilien (Tachyglossidae) heimossa on kahdessa suvussa neljä maalla elävää lajia; nokkasiili (Tachyglossus aculeatus), kärsänokkasiili (Zaglossus bruijni), Zaglossus bartoni ja Zaglossus attenboroughi. Nokkasiili ja vesinokkaeläin on arvioitu elinvoimaisiksi, mutta muut kolme lajia ovat äärimmäisen uhanalaisia. Edellä mainittujen elävien lajien lisäksi nokkaeläinten lahkoon luokitellaan useita sukupuuttoon kuolleita esihistoriallisia lajeja, jotka tunnetaan ainoastaan fossiilien perusteella.
Nokkaeläimet (Monotremata) ovat nisäkkäitä, jotka elävien poikasten synnyttämisen sijaan lisääntyvät munimalla. Nokkaeläimet ovat ainoita nisäkkäitä, joilla on matelijoilta peritty muniminen, minkä vuoksi ne kuuluvat ainoana hengissä olevana lahkona munivien nisäkkäiden (Prototheria) alaluokkaan. Nokkaeläimet kuuluvat nisäkkäisiin, koska ne pystyvät imettämään poikasiaan maitorauhasten erittämällä maidolla ja niillä on karvapeite. Niillä ei ole kuitenkaan nisiä. Muita nisäkäsmäisiä piirteitä ovat yhtenäinen alaleuka, neliosainen sydän, kolme välikorvan luuta ja tasalämpöisyys. Matelijamaisia piirteitä munimisen lisäksi ovat useat tukirangalliset piirteet, kuten reisiluun ja olkaluun suuntautuminen maansuuntaisesti ja kloaakki eli aukko, jolla eläin hoitaa lisääntymisen, ulostamisen ja virtsaamisen. Nokkaeläinten tieteellinen nimi Monotremata (suom. ’yksi aukko’) viittaa kloaakkiin.
Nokkaeläimiä tavataan nykyisin ainoastaan Australiassa ja Uudessa-Guineassa, missä tämä hyvin alkukantainen ja vanha nisäkäslahko on esiintynyt jo miljoonia vuosia. Nokkaeläimet kuuluvat niihin harvoihin nisäkkäisiin, joilla on sähköaisti. Nokkaeläinten lisääntymis- ja elintavat erottavat ne täysin muista nykyisistä nisäkäslajeista. Ne ovat muuttuneet melko vähän, minkä takia niitä sanotaankin eläviksi fossiileiksi.
Nokkaeläinten lahkoon kuuluu nykyisin kaksi heimoa, joissa on yhteensä viisi elossa olevaa lajia. Vesinokkaeläinten (Ornithorhynchidae) heimon ainoa laji on puolittain vesielämään sopeutunut vesinokkaeläin (Ornithorhynchus anatinus). Nokkasiilien (Tachyglossidae) heimossa on kahdessa suvussa neljä maalla elävää lajia; nokkasiili (Tachyglossus aculeatus), kärsänokkasiili (Zaglossus bruijni), Zaglossus bartoni ja Zaglossus attenboroughi. Nokkasiili ja vesinokkaeläin on arvioitu elinvoimaisiksi, mutta muut kolme lajia ovat äärimmäisen uhanalaisia. Edellä mainittujen elävien lajien lisäksi nokkaeläinten lahkoon luokitellaan useita sukupuuttoon kuolleita esihistoriallisia lajeja, jotka tunnetaan ainoastaan fossiilien perusteella.
