Arojuoksija
1 lajit
Arojuoksija (Pedionomus torquatus) on erittäin uhanalainen itäaustralialainen kahlaaja ja heimonsa Pedionomidae ainoa laji. Lajin holotyypin kuvaili John Gould Adelaiden läheltä 1841.
Arojuoksija elää kuivilla ja avoimilla ruohomailla. Pituutta lajille kertyy 17 cm. Se on ruumiinrakenteeltaan typäkkä ja sillä on tuijottavat silmät ja kaita nokka. Rinnassa linnulla on ruskea laikku ja kaula on täplikäs. Arojuoksijalla on käänteiset sukupuoliroolit kuten esimerkiksi vesipääskyillä. Naaras on siis koirasta värikkäämpi ja voi paritella usean koiraan kanssa. Koiras hoitaa haudonnan ja poikaset. Ruoholla vuorattu pesä on vaatimaton kuoppa mättään tai pensaan tyvellä. Arojuoksijan ravinto koostuu siemenistä ja hyönteisistä.
Arojuoksijan kannan koko on romahtanut 2000-luvulla. Sukukypsiä aikuisia arvioitiin vuonna 2015 olevan alle tuhat yksilöä. Victorian osavaltiossa lajimäärä on vähentynyt yli 90 prosenttia vuosien 2010–2015 aikana. Uudessa Etelä-Walesissa määrä on vähentynyt samoin yli 90 prosenttia vuosien 2001–2014 aikana. Nopean vähenemisen takia Kansainvälinen luonnonsuojeluliitto luokitteli lajin erittäin uhanalaiseksi.
Arojuoksija (Pedionomus torquatus) on erittäin uhanalainen itäaustralialainen kahlaaja ja heimonsa Pedionomidae ainoa laji. Lajin holotyypin kuvaili John Gould Adelaiden läheltä 1841.
Arojuoksija elää kuivilla ja avoimilla ruohomailla. Pituutta lajille kertyy 17 cm. Se on ruumiinrakenteeltaan typäkkä ja sillä on tuijottavat silmät ja kaita nokka. Rinnassa linnulla on ruskea laikku ja kaula on täplikäs. Arojuoksijalla on käänteiset sukupuoliroolit kuten esimerkiksi vesipääskyillä. Naaras on siis koirasta värikkäämpi ja voi paritella usean koiraan kanssa. Koiras hoitaa haudonnan ja poikaset. Ruoholla vuorattu pesä on vaatimaton kuoppa mättään tai pensaan tyvellä. Arojuoksijan ravinto koostuu siemenistä ja hyönteisistä.
Arojuoksijan kannan koko on romahtanut 2000-luvulla. Sukukypsiä aikuisia arvioitiin vuonna 2015 olevan alle tuhat yksilöä. Victorian osavaltiossa lajimäärä on vähentynyt yli 90 prosenttia vuosien 2010–2015 aikana. Uudessa Etelä-Walesissa määrä on vähentynyt samoin yli 90 prosenttia vuosien 2001–2014 aikana. Nopean vähenemisen takia Kansainvälinen luonnonsuojeluliitto luokitteli lajin erittäin uhanalaiseksi.
