Naurisperhonen

Ulkonäkö

Naurisperhosen koiraan siipien yläpinnan pääväri on valkoinen. Koiraalla on etusiiven yläpinnan keskellä yksi musta täplä sekä kärkitäplä, joka ulottuu noin kolmannekseen siiven ulkoreunan pituudesta. Naaraan siipien yläpinnan pääväri on kellertävään vivahtava, siipien tyvessä on harmaata kehnää. Etusiiven yläpinnalla on kaksi mustaa täplää. Siipisuonet erottuvat siiven yläpinnalla vain heikosti. Takasiiven alapinta on väriltään vaaleankeltainen. Erotuksena yleisemmästä lanttuperhosesta naurisperhosen takasiipien alapinnalla siipisuonten kohdalla ei ole vihertävää väriä. Siipien kärkiväli on 38–50 mm. Koiras on naarasta suurempi.

Toukka on väriltään kellertävänvihertävä.

Jakelu

Maantiede

Maanosat

Afrikka, Eurooppa

Submantereilla

Saharan eteläpuolinen Afrikka, Pohjois-Afrikka

Esitellyt maat

Yhdysvallat, Japani

Alueet

Mansaari, Georgia (osavaltio), Havaiji

Levinneisyysalue käsittää Euroopan, Pohjois-Afrikan ja Aasian Japaniin saakka. Laji on levinnyt ihmisen mukana myös Pohjois-Amerikkaan, Australiaan ja Uuteen-Seelantiin. Esiintymisalue vaihtelee vaellusten myötä, pohjoisosissa sitä tavataan vain satunnaisena vaeltajana. Suomessa naurisperhosella ei ole vakituista kantaa, ainoastaan lauhoina talvina sen on todettu pystyneen talvehtimaan maan eteläosissa. Se on Suomessa melko harvinainen ja tavataan yleensä yksitellen. Vaeltavia yksilöitä tavataan Etelä-Suomessa lähes vuosittain, Keski-Suomesta pohjoiseen satunnaisesti.

Naurisperhosella on yleensä kaksi sukupolvea. Ensimmäisen sukupolven lentoaika on levinneisyysalueen eteläosissa maaliskuusta alkaen, pohjoisessa toukokuusta alkaen. Ensimmäiset vaeltavat yksilöt on tavattu Suomessa yleensä toukokuun lopulla, satunnaisesti aikaisemminkin. Toisen sukupolven yksilöitä on havaittu heinä- ja elokuussa, jolloin myös Suomessa kehittyneet yksilöt lentävät. Myöhemmin syksyllä voidaan havaita vielä myöhäisiä toisen sukupolven yksilöitä tai vähälukuista kolmatta sukupolvea.