Orangit
3 lajit
Orangit (Pongo) on ihmisapinasuku. Orangeilla on pitkät kädet ja oranssinpunertava, joskus ruskea karva. Orankien tavanomainen pituus on 120–150 cm ja paino 30–80 kg. Urokset ovat noin puolet painavampia kuin naaraat. Useissa kielissä orankia tarkoittava sana, ”orangutan”, tulee malaijin kielestä ja tarkoittaa metsän ihmistä.
Orankilajeja on kolme: sumatranoranki (Pongo abelii), borneonoranki (Pongo pygmeaus) ja tapanulioranki (Pongo tapanuliensis). Borneonoranki jaetaan edelleen kolmeen alalajiin: P. p. pygmaeus, P. p. moreo ja P. p. wurmbii. Yhteensä isoja ihmisapinoita on kahdeksan lajia, joihin sisältyy edellisten lisäksi ihminen, simpanssi, bonobo, gorilla ja Gorilla beringei. Tapanulioranki on alustava suomenkielinen nimi vuonna 2017 omaksi lajikseen tunnistetulle, Sumatran saarella elävälle alle tuhannen yksilön orankipopulaatiolle.
Orankien levinneisyys kattoi aiemmin lähes koko Kaakkois-Aasian, mutta nykyään orankeja elää luonnossa vain Borneon ja Sumatran saarten sademetsissä. Borneon ja Sumatran orankeja pidettiin pitkään saman lajin alalajeina, mutta nykyään ne luokitellaan eri lajeiksi. Borneonorankeja on arviolta 41 000 ja ne ovat erittäin uhanalaisia. Sumatranorankeja on noin 7 000 ja ne ovat äärimmäisen uhanalaisia. Eräät tutkijat arvelevat, että elinkykyiset kannat menetetään vuonna 2020.lähde? Metsänhakkuut, kaivostoiminta ja metsäpalot tuhoavat niiden elinympäristöä. Orankien asuttamia metsiä on raivattu riisipelloiksi ja öljypalmun viljelyyn. Nämä ongelmat ovat lisääntyneet kuluneen vuosikymmenen aikana. Usein orankeja haittaava toiminta on laitonta ja tapahtuu kansallispuistoissa, joissa hakkuut ja kaivokset ovat kiellettyjä. Edellä mainittujen ongelmien lisäksi orankivauvoja pyydystetään, jotta ne voitaisiin myydä lemmikeiksi.
Borneon saarella elävien orankien määrän on arvioitu vähentyneen 80 prosenttia kolmen sukupolven aikana. Lisääntymissykli on hidas: naaras synnyttää yleensä yhden jälkeläisen kerran 6–8 vuodessa. Joskus voi syntyä kaksoset.
Orangit (Pongo) on ihmisapinasuku. Orangeilla on pitkät kädet ja oranssinpunertava, joskus ruskea karva. Orankien tavanomainen pituus on 120–150 cm ja paino 30–80 kg. Urokset ovat noin puolet painavampia kuin naaraat. Useissa kielissä orankia tarkoittava sana, ”orangutan”, tulee malaijin kielestä ja tarkoittaa metsän ihmistä.
Orankilajeja on kolme: sumatranoranki (Pongo abelii), borneonoranki (Pongo pygmeaus) ja tapanulioranki (Pongo tapanuliensis). Borneonoranki jaetaan edelleen kolmeen alalajiin: P. p. pygmaeus, P. p. moreo ja P. p. wurmbii. Yhteensä isoja ihmisapinoita on kahdeksan lajia, joihin sisältyy edellisten lisäksi ihminen, simpanssi, bonobo, gorilla ja Gorilla beringei. Tapanulioranki on alustava suomenkielinen nimi vuonna 2017 omaksi lajikseen tunnistetulle, Sumatran saarella elävälle alle tuhannen yksilön orankipopulaatiolle.
Orankien levinneisyys kattoi aiemmin lähes koko Kaakkois-Aasian, mutta nykyään orankeja elää luonnossa vain Borneon ja Sumatran saarten sademetsissä. Borneon ja Sumatran orankeja pidettiin pitkään saman lajin alalajeina, mutta nykyään ne luokitellaan eri lajeiksi. Borneonorankeja on arviolta 41 000 ja ne ovat erittäin uhanalaisia. Sumatranorankeja on noin 7 000 ja ne ovat äärimmäisen uhanalaisia. Eräät tutkijat arvelevat, että elinkykyiset kannat menetetään vuonna 2020.lähde? Metsänhakkuut, kaivostoiminta ja metsäpalot tuhoavat niiden elinympäristöä. Orankien asuttamia metsiä on raivattu riisipelloiksi ja öljypalmun viljelyyn. Nämä ongelmat ovat lisääntyneet kuluneen vuosikymmenen aikana. Usein orankeja haittaava toiminta on laitonta ja tapahtuu kansallispuistoissa, joissa hakkuut ja kaivokset ovat kiellettyjä. Edellä mainittujen ongelmien lisäksi orankivauvoja pyydystetään, jotta ne voitaisiin myydä lemmikeiksi.
Borneon saarella elävien orankien määrän on arvioitu vähentyneen 80 prosenttia kolmen sukupolven aikana. Lisääntymissykli on hidas: naaras synnyttää yleensä yhden jälkeläisen kerran 6–8 vuodessa. Joskus voi syntyä kaksoset.
