Tulivuorikaniini
1 lajit
Tulivuorikaniini (Romerolagus diazi) on pienikokoinen jäniseläin, joka elää Meksikon vuorilla. Se on maailman toiseksi pienin jänis pikkukaniinin jälkeen. Tulivuorikaniini poikkeaa rakenteeltaan ja muodoltaan huomattavasti kaikista muista jäniksistä ja sen uskotaan erkaantuneen näistä evolutiivisesti jo miljoonia vuosia sitten. Tulivuorikaniinilla ei ole lähisukulaisia ja se on Romerolagus-suvun ainoa laji.
Tulivuorikaniinia tavataan Keski-Meksikon tulivuorivyöhykkeellä. Sen levinneisyysalue on pienentynyt historiallisena aikana ja on enää hyvin pieni, arviolta alle 400 km². Nykyisellään lajia tavataan Morelosin, Pueblan ja Distrito Federalin osavaltioissa, Pelado-, Tlalloc-, Popocatépetl- ja Ixtaccíhuatl-vuorten rinteillä. Alimmillaan lajia tavataan 2 800 ja ylimmillään 4 250 metrin korkeudella merenpinnasta. Lajia tavataan etenkin mäntymetsissä ja se tuntuu olevan erityisen riippuvainen pohjakerroksen tuppaina kasvavasta zacatón-heinikosta, joka muodostuu Muhlenbergia-, Festuca- ja Stipa-sukujen heinistä, ja joka on jopa 1,5 m korkeaa. Heinät ovat samalla kaniinien tärkein ravinnonlähde. Zacatón-heinikon ylläpito on lajin suojelutyön kannalta keskeistä. Laji on suojeltu, mutta tieto tästä ei ole levinnyt kaikkien paikallisten keskuuteen.
Yhteensä tulivuorikaniineja on maapallolla muutamia tuhansia. 1964 niitä arvioitiin olevan 1 000 – 1 200 yksilöä ja 1980- ja 1990-lukujen laskennoissa (suoritettiin ratsain ja laskettiin papanakasoja) määräksi arvioitiin noin 2 500, mutta arvioiden luottamusväli on suuri.
Tulivuorikaniini (Romerolagus diazi) on pienikokoinen jäniseläin, joka elää Meksikon vuorilla. Se on maailman toiseksi pienin jänis pikkukaniinin jälkeen. Tulivuorikaniini poikkeaa rakenteeltaan ja muodoltaan huomattavasti kaikista muista jäniksistä ja sen uskotaan erkaantuneen näistä evolutiivisesti jo miljoonia vuosia sitten. Tulivuorikaniinilla ei ole lähisukulaisia ja se on Romerolagus-suvun ainoa laji.
Tulivuorikaniinia tavataan Keski-Meksikon tulivuorivyöhykkeellä. Sen levinneisyysalue on pienentynyt historiallisena aikana ja on enää hyvin pieni, arviolta alle 400 km². Nykyisellään lajia tavataan Morelosin, Pueblan ja Distrito Federalin osavaltioissa, Pelado-, Tlalloc-, Popocatépetl- ja Ixtaccíhuatl-vuorten rinteillä. Alimmillaan lajia tavataan 2 800 ja ylimmillään 4 250 metrin korkeudella merenpinnasta. Lajia tavataan etenkin mäntymetsissä ja se tuntuu olevan erityisen riippuvainen pohjakerroksen tuppaina kasvavasta zacatón-heinikosta, joka muodostuu Muhlenbergia-, Festuca- ja Stipa-sukujen heinistä, ja joka on jopa 1,5 m korkeaa. Heinät ovat samalla kaniinien tärkein ravinnonlähde. Zacatón-heinikon ylläpito on lajin suojelutyön kannalta keskeistä. Laji on suojeltu, mutta tieto tästä ei ole levinnyt kaikkien paikallisten keskuuteen.
Yhteensä tulivuorikaniineja on maapallolla muutamia tuhansia. 1964 niitä arvioitiin olevan 1 000 – 1 200 yksilöä ja 1980- ja 1990-lukujen laskennoissa (suoritettiin ratsain ja laskettiin papanakasoja) määräksi arvioitiin noin 2 500, mutta arvioiden luottamusväli on suuri.
