Siperianlammas
Lumilammas eli siperianlammas (Ovis nivicola) on Koillis-Siperian vuorilla elävä villi lammaslaji, joka on sopeutunut arktisiin oloihin. Kansainvälinen luonnonsuojeluliitto eli IUCN on määritellyt sen elinvoimaiseksi lajiksi.
Naaraat eli uuhet ovat huomattavasti pienempiä kuin pässit. Urokset painavat 56–120 kg ja naaraat 33–68 kg. Urosten ruumiin pituus on 136–188 cm ja säkäkorkeus 93–112 cm. Naaraiden vastaavat lukemat ovat 126–156 cm ja 90–94 cm. Turkki on harmahtavan ruskea. Takamus ja jalkojen sisäosat ovat valkoisia. Naamassa turpa on valkoinen ja pienet silmät ruskeat. Uroksilla ja naarailla kasvaa sarvet, jotka naarailla ovat pienemmät. Sarvet kaartuvat taakse ja alas korvan ympäri ja wtwnkin vanhemmilla uroksilla samalla korkkiruuvimaisesti ulospäin.
Lumilampaita tavataan Venäjän Siperiassa Lenajoen itäpuolelta Tšuktšien niemimaalle lännessä ja sieltä Kamtšatkan niemimaalle. Eteläisimmillään levinneisyysalue käsittää Jablonovyivuoriston Lenan eteläpuolella. Alalajia O. n. borealis tavataan muista kannoista erillään Putoranan laakion alueella Jeniseijoen itäpuolella.
Lumilampaan elinympäristö käsittää vuoristoalueita pääasiassa 1 700–2 000 metrin korkeudella merenpinnasta.
Lumilampaat esiintyvät laumoissa ja urokset liikkuvat omissa laumoissaan naaraista erillään. Poikamieslaumoissa on oma hierarkiansa, jonka huipulla ovat yleensä suurisarviset pässit. Saman kokoiset pässit saattavat ottaa yhteen keskenään juosten toisiaan kohti jaiskien sarvensa yhteen tavoitteena kaataa toinen.
Lumilampaat käyttävät ravinnokseen pääasiassa ruohoja ja jäkäliä. Niiden petoeläimiä ovat suurikokoiset lihansyöjät.
Lumilampaat lisääntyvät marraskuun ja joulukuun välisenä aikana. Lisääntymään pääsee yleensä hallitseva uros. Naaraan tiineys kestää 8,5 kuukautta ja synnyttäessään se hakeutuu eroon laumastaan siirtyen vaikeapääsyisempään maastoon. Poikaisa on yleensä yksi ja emo imettää sitä 4–6 kuukautta. Naaraista tulee sukukypsiä kahden ja uroksista viiden vuoden ikäsinä. Lumilampaat voivat elää 18-vuotiaiksi.
Kansainvälinen luonnonsuojeluliitto eli IUCN on määritellyt lumilampaan elinvoimaiseksi lajiksi. Sitä tavataan laajalla alueella ja kantojen ei uskota vähentyneen merkittävästi. 1980-luvulla kannan kooksi arvioitiin 85 000–95 000 yksilöä. Venäjälläalalajit O. n. nivicola ja O. n. koriakum on suojeltu. Muita kantoja metsästetään, mutta metsästyksen yleisvaikutus kantoihin tunnetaan huonosti. Joidenkin arvioiden mukaan noin 6 000 lammasta salametsästetään joka vuosi, mutta salametsästys keskittyy lähinnä lähelle ihmisasutusta.
