Uuttukyyhky (Columba oenas) on keskikokoinen kyyhkylaji, jota on myös kutsuttu metsäkyyhkyksi. Se on Suomessa rauhoitettu.
Uuttukyyhky muistuttaa kesykyyhkyä, mutta siltä puuttuu valkoinen yläperä. Yleisväriltään uuttukyyhky on siniharmaa. Kaulan sivulla on metallinkiiltävä läiskä, joka koiraalla on kirkkaampi. Siipien yläpinnalla erottuu harmaa laikku tummasta reunuksesta.
Linnun pituus on 28–32 cm, siipien kärkiväli 60–66 cm ja paino 250–300 grammaa.
Ääni eli soidinhuhuilu on rytmikäs, kaksitavuinen 'uu-hu uu-hu uu-hu...'. Se on vaimeampi ja rytmitys on erilainen kuin sepelkyyhkyn voimakkaampi huhuilu. Varoitusäänenä läiskyttää äänekkäästi siipiään.
Vanhin suomalainen rengastettu uuttukyyhky on ollut 8 vuotta, 1 kuukautta ja 27 päivää vanha. Euroopan vanhin on ollut sveitsiläinen 12 vuoden ja 7 kuukauden ikäinen yksilö.
Uuttukyyhky pesii suuressa osassa Eurooppaa, mutta puuttuu Euroopan pohjoisosasta. Uuttukyyhky pesii myös osassa Aasiaa ja Pohjois-Afrikkaa. Sen pääasiallista talvehtimisaluetta on Länsi- ja Etelä-Eurooppa. Maailman populaation kooksi arvioidaan 1,4–2,6 miljoonaa yksilöä. Euroopassa pesii arvioilta 560 000–1 040 000 paria.
Suomessa uuttukyyhky on levinnyt Oulun korkeudelle asti, mutta tihein kanta on Lounais-Suomen tammivyöhykkeellä.lähde? Suomen kanta on 2 000–5 000 paria. Uuttukyyhky on Suomessa muuttolintu ja yksi kevään varhaisimmista palaajista. Kevätmuutto tapahtuu maalis–huhtikuussa ja syysmuutto syys–lokakuussa. Suomalaiset uuttukyyhkyt talvehtivat Länsi-Euroopassa. Talvehtimisalueilla niihin kohdistuu voimakas metsästyspainelähde?. Joitakin yksilöitä voi talvehtia Suomessa. Laji on Suomessa rauhoitettu ja sen ohjeelliseksi korvaussummaksi on asetettu 589 euroa.
Uuttukyyhky elää lehdoissa ja sekametsissä sekä haavikoissa, joissa on runsaasti kolopuita. Pönttöjä ripustamalla se saadaan pesimään lähes mihin tahansa metsämaisemaan, sillä ehdolla, että peltoja on lähistöllä. Lintu ruokailee pelloilla ja niityillä. Talvisin sen voi tavata viljavarastoilta.
Uuttukyyhkyn ravintoa ovat erilaiset siemenet, vilja ja herneet, mutta myös marjat ja tammenterhot. Poikasia ruokitaan niin sanotulla kyyhkynmaidolla, jota kehittyy emojen kuvuissa.
Uuttukyyhky tekee pesänsä puunkoloon tai pönttöön. Pöntön korkeus on noin 50 cm, sisäpuolen halkaisija 20 cm ja lentoaukon halkaisija 10 cm. Varhaisina keväinä muninta alkaa Etelä-Suomessa jo maaliskuun lopulla, pääosa aloittaa kuitenkin huhtikuun puolivälin tietämissä. Munia on 2 ja molemmat puolisot hautovat yhteensä 16–18 vrk. Poikaset kuoriutuvat vuorokauden välein. Ne ovat lentokykyisiä noin 28 päivän ikäisinä.
Uuttukyyhky voi pesiä 3, jopa 4 kertaa kesän aikana. Seuraavan pesyeen muninta alkaa usein edellisen pesyeen poikasten ollessa vielä pesässä, joskus poikasten ollessa vasta runsaan 2 viikon ikäisiä. Emot hautovat munia ja ruokkivat poikasia silloin vuorotellen. Harvoin tapahtuva neljäs pesintä on myöhäinen, ja munia on usein vain yksi. Näistä vihoviimeisistä pesistä poikanen tai poikaset lähtevät lentoon joskus vasta lokakuussa. Varsin usein uuttukyyhkyn pesintä jatkuu vähintään syyskuulle. Se on sukupuolikypsä jo yksivuotiaana.
Uuttukyyhkyn reviiri on pieni ja se on melko sosiaalinen laji. Pönttöjä ripustamalla voi niitä saada pesimään hyvinkin paljon pienelle alueelle. Turun Iso-Pukin saarella (pinta-ala noin 54 ha) pesi 1980–1990-lukujen taitteessa arviolta 100 paria pönttömäärän ollessa 200. Kyseessä saattoi olla maailman tihein uuttukyyhkypopulaatio. Luonnossa sopivia palokärjenkoloja on kuitenkin harvassa ja kilpailu pesäpaikoista on kova. Uuttukyyhky häviääkin kilpailussa niin naakalle, telkälle kuin pöllöille. Se on sopeutunut tähän siten, että voi aloittaa pesinnän muiden jälkeen heinä-elokuussa, ja saada silti 1–2 poikuetta lentokykyiseksi.
Joustava lisääntymisstrategia pitää uuttukyyhkykannan vakaana ja jopa kasvavana, vaikka talvehtimis- ja muuttoalueilla metsästetäänkin niitä suuret määrät. Pahimpia uhkaajia, ihmisen lisäksi, ovat näätä, minkki, kana- ja varpushaukka sekä isot pöllöt. Orava täyttää kolot ja pöntöt risuillaan, jolloin lintujen pesinnälle ei jää sijaa. Usein uuttukyyhky kuitenkin laatii pesänsä oravan risukasan päälle ja munii munansa siihen, vaikka hautovan emon voi nähdä pöntön lentoaukon reiästä.
