Ural (vuoristo)
8 lajit
Ural eli Uralvuoret tai Uralvuoristo tai Uralin vuoristo on noin 2 500 kilometrin pituinen, pohjois–etelä-suuntainen vuoristo Venäjällä ja Kazakstanissa. Ural jakaa Euraasian mantereen pohjoisosan Eurooppaan ja Aasiaan ja muodostaa siis osan näiden maanosien maantieteellistä rajalinjaa. Ural muodostaa myös Siperian länsirajan. Ural ulottuu etelästä Kazakstanin aroilta pohjoiseen Jäämerelle. Ural on syntynyt, kun Euroopan ja Aasian mannerlaatat ovat kauan sitten törmänneet toisiinsa ja poimuttuneet.
Maantietoa ja topografiaa
Ural on suhteellisen matala vuorijono, jonka kallioperä on muodostunut magma- ja sedimenttikivistä. Korkeimmat huiput sijaitsevat Uralin pohjoisosissa, missä sijaitsee myös vuorijonon korkein huippu Narodnaja (1 894 m), ja eteläosissa, missä korkein huippu on Jamantau (1 640 m). Matalat vuoret löytyvät keskisestä Uralista, missä huippujen keskikorkeus 600–800 m. Vuoristossa on lukuisia karstiluolia. Vaigatšin ja Novaja Zemljan saaret muodostavat Uralin jatkeen mantereen pohjoispuolella.
Ilmasto
Uralvuoriston alueiden maisemalliset ja ilmastolliset piirteet sekä ihmistoiminnan vaikutukset ovat vaikuttaneet alueisiin monin eri tavoin. Ilmasto vaihtelee pohjoisosan ilmastosta, missä heinäkuussa ilman lämpötila on noin 6–8 °C, eteläiseen kuivalla arolla olevaan ilmastoon, missä keskilämpötila on 22 °C. Ilmastoon vaikuttaa monet tekijät. Näitä ovat etäisyydet Atlantilta ja Jäämereltä sekä arktiselta alueelta, Siperiasta ja Keski-Aasian korkeapainealueelta. Merkittävintä ilmastolle on Atlantilta saapuvan länsituulen tuoma merellinen ilman kosteus. Uralvuoristo on länsituuleen nähden poikittain, joten länsirinteet ovat kosteammat kuin itärinteet. Tämä ero korostuu talvella, kun länsirinteiden metsissä on runsaasti lunta verrattuna itärinteiden ohuempaan lumipeitteeseen. Sademäärissä ero on 100–150 millimetriä. Kesien kuumuus ja talvien kylmyys koettelee Trans-Uralisia alueita enemmän kuin Cis-Uralisia, missä säävaihtelut ovat länsirinteitä suuremmat erityisesti keväisin ja syksyisin.
Ilmasto on mannermainen. Lämpiminä vuodenaikoina lämmin ilmamassa tulee metsäarolle pääasiassa Kazakstanista tai Keski-Aasiasta, mistä seuraa ilmamassan kuivuminen ja aavikkomaiset olosuhteet. Kylmä ilmamassa saapuu Arktikselta yleensä talvella, mutta satunnaisesti myös kesäisin. Tämän vuoksi ilmasto on epävakaa ja vaihteleva. Tämän lisäksi Ural sadattaa Atlantilta tulevan kosteuden länsirinteille ja itä- ja kaakkoistuulet tuovat Altailta, Pamirilta ja Tienšanilta kuivaa ja kuivaa ilmamassaa. Länsi-Siperian ilmaston pääpiirteet ovat pienet lumimäärät, kylmät talvet, nopea kevääntulo, kuumat kesät ja vallitsevat tuulet. Taigalla ilmasto on vieläkin kylmempi, mutta samalla se on kosteampi.
Kasvisto ja eläimistö
Vaikka kasvillisuusvyöhykkeet seuraavat usein leveyspiirejä, ovat samat kasvillisuusvyöhykkeet Uralin eri puolilla selvästi eri leveyspiireillä. Eteläinen aro kulkee Trans-Uralin puolella läntistä aroa pohjoisempana. Metsäaro sijaitsee etelämpänä kuin pienilehtinen lehtimetsä, ja sen biotyyppiin kuuluvat niityt, joita täplittävät koivikot ja haavikot. Metsäaron pohjoisosissa lehtimetsässä on niittymäisiä aukkoja, jotka katoavat kasvuston muuttuessa kokonaan lehtimetsäksi. Siperian puolella Uralia metsäaro muodostuu paikallisesti pienistä niityistä, lehtimetsistä, soista ja arosta. Aluetta painaa kuivuuskaudet 8–12 vuoden välein. Tämän vuoksi monet Trans-Uralin järvet vuoroin täyttyvät vedestä ja vuoroin kuivuvat jopa tyhjiksi. Havumetsävyöhykkeellä eli taigalla elävät suuret eläinlajit kuten hirvi, kauriit, karhu ja ilves. Pienistä turkiseläimistä mainittakoon soopeli, kettu, kärppä ja orava. Metsäarolla elää lajistoltaan sekä taigalle kuuluvia lajeja että arolle kuuluvia lajeja.
Ural eli Uralvuoret tai Uralvuoristo tai Uralin vuoristo on noin 2 500 kilometrin pituinen, pohjois–etelä-suuntainen vuoristo Venäjällä ja Kazakstanissa. Ural jakaa Euraasian mantereen pohjoisosan Eurooppaan ja Aasiaan ja muodostaa siis osan näiden maanosien maantieteellistä rajalinjaa. Ural muodostaa myös Siperian länsirajan. Ural ulottuu etelästä Kazakstanin aroilta pohjoiseen Jäämerelle. Ural on syntynyt, kun Euroopan ja Aasian mannerlaatat ovat kauan sitten törmänneet toisiinsa ja poimuttuneet.
Maantietoa ja topografiaa
Ural on suhteellisen matala vuorijono, jonka kallioperä on muodostunut magma- ja sedimenttikivistä. Korkeimmat huiput sijaitsevat Uralin pohjoisosissa, missä sijaitsee myös vuorijonon korkein huippu Narodnaja (1 894 m), ja eteläosissa, missä korkein huippu on Jamantau (1 640 m). Matalat vuoret löytyvät keskisestä Uralista, missä huippujen keskikorkeus 600–800 m. Vuoristossa on lukuisia karstiluolia. Vaigatšin ja Novaja Zemljan saaret muodostavat Uralin jatkeen mantereen pohjoispuolella.
Ilmasto
Uralvuoriston alueiden maisemalliset ja ilmastolliset piirteet sekä ihmistoiminnan vaikutukset ovat vaikuttaneet alueisiin monin eri tavoin. Ilmasto vaihtelee pohjoisosan ilmastosta, missä heinäkuussa ilman lämpötila on noin 6–8 °C, eteläiseen kuivalla arolla olevaan ilmastoon, missä keskilämpötila on 22 °C. Ilmastoon vaikuttaa monet tekijät. Näitä ovat etäisyydet Atlantilta ja Jäämereltä sekä arktiselta alueelta, Siperiasta ja Keski-Aasian korkeapainealueelta. Merkittävintä ilmastolle on Atlantilta saapuvan länsituulen tuoma merellinen ilman kosteus. Uralvuoristo on länsituuleen nähden poikittain, joten länsirinteet ovat kosteammat kuin itärinteet. Tämä ero korostuu talvella, kun länsirinteiden metsissä on runsaasti lunta verrattuna itärinteiden ohuempaan lumipeitteeseen. Sademäärissä ero on 100–150 millimetriä. Kesien kuumuus ja talvien kylmyys koettelee Trans-Uralisia alueita enemmän kuin Cis-Uralisia, missä säävaihtelut ovat länsirinteitä suuremmat erityisesti keväisin ja syksyisin.
Ilmasto on mannermainen. Lämpiminä vuodenaikoina lämmin ilmamassa tulee metsäarolle pääasiassa Kazakstanista tai Keski-Aasiasta, mistä seuraa ilmamassan kuivuminen ja aavikkomaiset olosuhteet. Kylmä ilmamassa saapuu Arktikselta yleensä talvella, mutta satunnaisesti myös kesäisin. Tämän vuoksi ilmasto on epävakaa ja vaihteleva. Tämän lisäksi Ural sadattaa Atlantilta tulevan kosteuden länsirinteille ja itä- ja kaakkoistuulet tuovat Altailta, Pamirilta ja Tienšanilta kuivaa ja kuivaa ilmamassaa. Länsi-Siperian ilmaston pääpiirteet ovat pienet lumimäärät, kylmät talvet, nopea kevääntulo, kuumat kesät ja vallitsevat tuulet. Taigalla ilmasto on vieläkin kylmempi, mutta samalla se on kosteampi.
Kasvisto ja eläimistö
Vaikka kasvillisuusvyöhykkeet seuraavat usein leveyspiirejä, ovat samat kasvillisuusvyöhykkeet Uralin eri puolilla selvästi eri leveyspiireillä. Eteläinen aro kulkee Trans-Uralin puolella läntistä aroa pohjoisempana. Metsäaro sijaitsee etelämpänä kuin pienilehtinen lehtimetsä, ja sen biotyyppiin kuuluvat niityt, joita täplittävät koivikot ja haavikot. Metsäaron pohjoisosissa lehtimetsässä on niittymäisiä aukkoja, jotka katoavat kasvuston muuttuessa kokonaan lehtimetsäksi. Siperian puolella Uralia metsäaro muodostuu paikallisesti pienistä niityistä, lehtimetsistä, soista ja arosta. Aluetta painaa kuivuuskaudet 8–12 vuoden välein. Tämän vuoksi monet Trans-Uralin järvet vuoroin täyttyvät vedestä ja vuoroin kuivuvat jopa tyhjiksi. Havumetsävyöhykkeellä eli taigalla elävät suuret eläinlajit kuten hirvi, kauriit, karhu ja ilves. Pienistä turkiseläimistä mainittakoon soopeli, kettu, kärppä ja orava. Metsäarolla elää lajistoltaan sekä taigalle kuuluvia lajeja että arolle kuuluvia lajeja.
