Tuominopsasiipi (Satyrium pruni) on sinisiipisten heimoon ja nopsasiipien alaheimoon kuuluva pieni päiväperhonen. Laji esiintyy palearktisella alueella.
Tuominopsasiiven siipiväli on yleensä 30–35 mm. Suomessa on mitattu siipien kärkiväliksi 25–36 mm ja naaraat ovat keskimäärin koiraita kookkaampia. Siipien yläpuolen pääväri on koiraalla ruskeanmusta. Etusiiven yläpuolella on koiraalla pieni koirastäplä ja naaraalla postdiskaalialassa epämääräinen kellertävä täplä. Takasiiven yläpuolella on koiraalla submarginaalialassa oranssinvärisiä täpliä, jotka ovat naaraalla yhtyneet lähes yhtenäiseksi juovaksi. Siipien yläpinnan pääsee luonnossa näkemään yleensä vain lentävällä yksilöllä. Takasiiven ulkoreunassa lähellä siiven takanurkkaa on kaksi kannusta, joista taaempi on pitempi. Siipien alapinnat ovat harmaanruskeat. Etusiiven alapinnalla on ohut valkoinen poikkijuova ja sen ulkopuolella muutama pieni musta täplä. Takasiiven alapuolella on molemmilla sukupuolilla submarginaalialassa oranssinvärinen juova ja sen sisäpuolella rivi mustia valkoreunaisia täpliä. Siipien alapuolella on siipisuonten kohdilla katkeileva valkoinen poikkiviiru, joka ei muodosta selvää W-kirjaimen muotoista kuviota.
Samannäköinen laji on jalavanopsasiipi (Satyrium w-album), jolla on takasiiven alapinnalla selkeä valkoinen W-kuvio.
Tuominopsasiiven levinneisyysalue ulottuu Länsi-Euroopasta Siperian kautta Amurille ja Koreaan. Laji puuttuu eteläisimmästä ja pohjoisimmasta Euroopasta. Britteinsaarilla Englannissa tuominopsasiipi esiintyy harvinaisena ja paikallisena. Fennoskandiassa levinneisyysalue ulottuu Ruotsin ja Suomen eteläosiin. Ruotsissa laji on levinneisyydeltään kaakkoinen ja muissa Pohjoismaissa sitä ei tavata lainkaan.
Suomessa tuominopsasiipi esiintyy harvinaisena ja paikallisena maan eteläosissa selkeän itäpainotteisesti. Vahvimmat kannat ovat Kaakkois-Suomessa ja Etelä-Hämeessä. Laji on ilmeisesti taantunut Lounais-Suomessa, ja sitä on erittäin vähän Ahvenanmaalla ja länsirannikolla. Lentoaika on kesäkuun loppupuoliskolta heinäkuun lopulle, levinneisyysalueen eteläosissa aikaisemminkin.
Tuominopsasiiven elinympäristöä ovat rehevät lehtimetsät, lehtomaiset metsät, peltojen, niittyjen ja metsien reunat, puutarhat sekä teiden ja katujen varret. Se elää lähisukulaisiaan harvemmin kovin avoimissa ympäristöissä. Koiraat oleilevat usein ryhminä ja lentelevät latvustoissa etsien naaraita. Laji on esiintymiseltään paikoittainen ja esiintymispaikoillakin yksilömäärät ovat yleensä pieniä. Lisäksi perhoset voivat pysytellä paikoillaan tunteja ja käyvät harvoin kukilla nauttien ravinnokseen ilmeisesti pääasiassa kirvojen lehdille pudottamaa mesikasteella. Usein paras tapa selvittää tuominopsasiiven esiintymistä paikalla onkin etsiä munia puiden oksilta.
Naaras munii ravintokasvin oksille valoisaan mutta tuulensuojaiseen paikkaan ja kuoriutumisvalmis toukka talvehtii munan sisällä. Toukat kuoriutuvat aikaisin keväällä ja elävät pääasiassa yöaktiivisina syöden kukintoja ja myöhemmin lehtiä. Toukkakehityksen kesto on 4–11 viikkoa riippuen hyvin vahvasti lämpötilasta. Toukka myös koteloituu ravintokasvin oksalle, johonkotelo kiinnittyy silkkirihman avulla. Kotelovaheen kesto on 2–4 viikkoa.
