Muurahaissinisiipi (Glaucopsyche arion) on sinisävyinen, koko Euroopan unionin alueella rauhoitettu perhonen, yksi Suomen neljästä rauhoitetusta sinisiivestä ja luokiteltu äärimmäisen uhanalaiseksi (CR). Se on Suomen kookkain sinisiipilaji ja myös yksi Euroopan suurimmista heimonsa edustajista. Laji tunnetaan toukan tavasta hankkiutua muurahaispesään syömään muurahaisten toukkia ja koteloita.
Muurahaissinisiiven siipien kärkiväli on 35–45 mm, ja se on siten suurimpia sinisiipilajejta ja Suomen kookkain sinisiipi. Siiven yläpinta on keskeltä sininen, reunoilta harmahtava, ja uloimpana on ohut valkea reunus. Siiven yläpinnalla on isoja, selvästi erottuvia mustia täpliä. Siipien alapinnat ovat siniharmaat ja voimakkaasti mustapilkkuiset. Oranssia väriä ei ole. Koiraan tummat kuviot ovat järjestyneemmät kuin naaraan ja muodostavat siiven yläpinnallakin pitsimäisen reunuksen.
Muurahaissinisiiven esiintymisalue ulottuu Keski-Espanjasta ja Englannista Euroopan ja Anatolian kautta Keski-Aasiaan, Pohjois-Kiinaan ja Amurjoelle. Euroopassa muurahaissinisiipi on hyvin harvinainen, minkä vuoksi se mainitaan Euroopan unionin luontodirektiivin liitteessä IV.
Aikaisemmin useilla harjualueilla esiintynyttä muurahaissinisiipeä tavataan Suomessa enää kahdessa paikassa: Etelä-Karjalan Taipalsaarella ja Pohjois-Karjalan Liperissä. Taipalsaaressa Maasotakoulun toimet ovat pitäneet maiseman sopivan avoimena.
Aikuiset perhoset lentävät yhtenä sukupolvena heinäkuun alusta sen loppupuolelle.tarvitaan parempi lähde
Muurahaissinisiipi on paahdeympäristöjen, kuten hiekkaisten harjujen ja alvarien, laji ja suuresti harvinaistunut harjualueiden umpeenkasvun seurauksena. Laji edellyttää elinympäristökseen hyvin vettä läpäisevää ja aurinkoista maastoa, jossa ei kasva suuria puita, ja mieluiten osa maanpinnasta on kokonaan vapaana kasvillisuudesta.
Naaras munii munat yksitellen ravintokasvien kukintoihin, ja toukat kuoriutuvat runsaan viikon kuluttua. Ne elävät elämänsä ensimmäiset 10–20 päivää syöden kukintoja, kunnes noin 3,5 mm pituisena toukan elintavoissa tapahtuu huomattava muutos. Iltapäivän tunteina toukka laskeutuu pois ravintokasvilta ja jää odottamaan paikalle sattuvaa muurahaista. Löydettyään toukan muurahainen erehtyy pitämään sitä muurahaistoukkana ja kantaa sen pesään. Toukat, joita muurahaiset eivät löydä, kuolevat, ja jo ravintokasvilla sinisiipitoukka saattaa syödä kasvin lisäksi lajitovereitaan, mikäli toukkia on samassa kasvissa useita. Muurahaispesässä sinisiiven toukka muuttuu pedoksi ja alkaa syödä muurahaisten toukkia ja koteloita. Sen tuottama makea erite pitää kuitenkin muurahaiset tyytyväisinä. Toukka on pesässä aktiivinen 4–6 viikkoa, kunnes se asettuu talvilevolle. Keväällä toukka elää pesässä vielä 6–7 viikon ajan ennen koteloitumistaan. Kevään aikana sen riski päätyä muurahaisten surmaamaksi on kuitenkin suurempi, sillä kookas perhostoukka saattaa vaikuttaa tulevan kuningattaren toukkavaiheelta, ja jos pesässä tuolloin on jo riittävästi kuningattaria, muurahaiset surmaavat tällaiset toukat. Muurahaissinisiipi on erikoistunut elämään kiekkosarviviholaisen (Myrmica sabuleti) pesissä, mutta Ruotsista on havaintoja, joiden mukaan laji saattaisi elää myös nyhäsarviviholaisen (Myrmica schencki) pesissä. Laji on lähisukulaistensa tapaan ravintokasvin suhteen monofagi sekä täysin riippuvainen muurahaisista, ja ympäristön muuttuminen ravintokasveille tai muurahaisille sopimattomaksi johtaa väistämättä myös perhosten katoamiseen. Kotelosta kuoriutuvat aikuinen perhonen kaivautuu ulos pesästä ja oikaisee siipensä vasta pesän ulkopuolella. Muurahaiset eivät kajoa perhoseen.
Erikoinen elintapa ei suojaa toukkaa parasitoideilta, sillä Ichneumon- ja Neotypus-suvuissa on muurahaissinisiipeen erikoistuneita, muurahaispesissä eläviä loispistiäisiä. Nämä ovat isäntälajiaankin uhanalaisempia.
Lisäksi on selitetty uhkatekijänä yllättävä muurahaispesien jäähtyminen ruohonkasvun lisääntymisen aiheuttaman varjostamisen takia, mikä taas johtuu ainakin osittain kaniinien myksomatoositaudista.
Suomen lajiston uhanalaisarvioinnissa 2010 muurahaissinisiipi on luokiteltu äärimmäisen uhanalaiseksi, Ruotsissa se on silmälläpidettävä. Perhonen on rauhoitettu luontodirektiivillä koko Euroopan unionin alueella, mutta Suomessa se on ollut rauhoitettu jo vuodesta 1989 alkaen. Yksittäisen perhosen korvausarvo on 1 177 euroa.
