Anegadanleguaani (Cyclura pinguis) Brittiläisiin Neitsytsaariin kuuluvalla Anegadan saarella ja istutettuna muutamalla muulla saarella tavattava leguaani. Kansainvälinen luonnonsuojeluliitto eli IUCN on määritellyt sen äärimmäisen uhanalaiseksi lajiksi.
Lihansyöjä eli karnivori on eläin, joka saa suurimman osan ravinnostaan syömällä toisia eläimiä. On myös lihansyöjäkasveja, jotka hankki...
Ma
MaanpäällinenOvipaarinen tarkoittaa eläintä, joka lisääntyy munimalla. Useimmat selkärangattomat, kalat ja matelijat, kaikki linnut ja sammakkoeläimet sek...
Ei
Ei siirtolainenC
alkaaAnegadanleguaani on yksi suurimmista sarvikuonoleguaanien lajeista. Urokset ovat naaraita kookkaampia. Urosten keskipaino on noin neljä kiloa ja naaraiden 2,9 kiloa, mutta suurimmat yksilöt voivat kasvaa noin 8–10 kilon painoisiksi. Urosten ruumiin pituus on noin 45 senttimetriä ja naaraiden 41,3 senttimetriä. Hännän pituus on lisäksi noin 60 senttimetriä. Ruumiinrakenteeltaan anegadanleguaanit ovat raskastekoisia. Niiden kyljet ovat ruskehtavia. Selän piikit voivat olla turkooseja tai sinertäviä. Nuoret yksilöt ovat aikuisia jonkin verran värikkäämpiä vihreän tai sinivihreän sävyineen.
Anegadanleguaania tavataan luonnostaan Brittiläisiin Neitsytsaariin kuuluvalla Anegadan saarella, minkä lisäksi niitä on istutettu Guanan, Neckerin ja Normanin saarille lajin kantojen säilyvyyden takaamiseksi. Anegadanleguaanin fossiileja on tavattu myös Saint Thomasilla ja Puerto Ricossa, joilta laji on kuitenkin sittemmin hävinnyt. Alueella aikanaan sijainnut maamassa käsitti aiemmin Puerto Ricon ja sen lähisaaret.
Anegadan saarella on kokoa 38 neliökilometriä, ja sillä on noin sata vakituista asukasta. Anegadanleguaaneja esiintyy pääasiassa saaren pohjoisosassa noin kolmen neliökilometrin kokoisella alueella. Saarella esiintyviä lajin elinympäristöjä ovat pensas- ja ruohotiheiköt sekä kivikkoiset metsämaat. Anegadanleguaanit käyttävät usein saaren kalkkikiveen muodostuneita koloja suojapaikkoinaan. Jos koloja ei satu muuten olemaan, leguaanit kaivavat maahan koloja itse.
Anegadanleguaanit viettävät huomattavan osan päivästä liikkumatta mihinkään. Ruuan hankintaan kuluu suhteellisesti vain hyvin vähän aikaa. Etenkin aamut kuluvat auringossa paistateltaessa. Liikkumattomuus säästää energiaa ja vettä. Anegadanleguaanit pystyvät kiipeämään puihin, jonne ne hakeutuvat etenkin ravinnon perässä. Leguaanit viestivät keskenään esimerkiksi elein. Päännyökkäilyä käytetään niin aggression osoittamisessa, kuin myös pariuduttaessa. Urokset saattavat ottaa yhteen keskenään lisääntymiskaudella taistellen ja lyöden vastustajaansa hännällään.
Parittelu tapahtuu touko-kesäkuussa. Naaraiden kanssa pääsevät tavallisesti lisääntymään uroksista kookkaimmat. Naaraat kaivavat pesäkolon kesä-heinäkuussa. Ne munivat keskimäärin 13 munaa. Muninnan jälkeen naaras peittää pesäkolon ja puolustaa sitä parin viikon ajan. Munien kuoriutumiseen kuluu 90–92 päivää. Kuoriutuneet anegadanleguaanit painavat noin 47 grammaa. Naaraat tulevat sukukypsiksi 7–9 vuoden iässä. Leguaanit kasvavat hitaasti koko aikuisikänsä ajan. Ne voivat elää yli 40-vuotiaksi saakka. Mahdollinen heikko ravintotilanne vaikuttaa etenkin lisääntyvien naaraiden selviämiskykyyn, mikä taas johtaa urosten ja naaraiden määrän epätasapainoon.
Anegadanleguaanit ovat pääosin kasvinsyöjiä. Tilaisuuden tullen ne voivat kuitenkin käyttää ravinnokseen myös selkärangattomia, kuten kovakuoriaisia, toukkia tai torakoita. Kasvit muodostavat joka tapauksessa anegadanleguaanien ravinnon huomattavan valtaosan. Etenkin vuohien, lampaiden ja nautojen pidon takia leguaanit ovat nykyaikoina keskittyneet etenkin kasveihin, jotka eivät kelpaa ravinnoksi kotieläimille. Tällaisia lajeja ovat esimerkiksi myrkyllinen Croton discolor, joka yksinään muodostaa noin 30 prosenttia leguaanien ravinnosta. Anegadanleguaanit syövät hedelmiä, jotka muodostavat 55 prosenttia niiden ravinnosta. Nuoret yksilöt saattavat syödä muiden ulostetta mahdollisesti hyödyllisten bakteerien takia. Ravintonsa leguaanit löytävät hajun, maun ja kuulonsa avulla. Ne kuulevat esimerkiksi putoavat hedelmät ja voivat kiviä tai maata nuolemalla paikantaa ravintoa kemikaalien kautta.
Kansainvälinen luonnonsuojeluliitto eli IUCN on määritellyt anegadanleguaanin äärimmäisen uhanalaiseksi lajiksi. Kannan koko vuonna 2018 oli yhden arvion mukaan 600–800 yksilöä, joista 300–400 oli Anengadan saarella. Kannan uskotaan olevan edelleen laskussa. Kannan laskulla on kolme päätekijää, ihmisten kotieläinten laiduntaminen, aikuisia tappavat villikoirat ja nuorempia yksilöjä tappavat villikissat. Merkittävin syistä on kilpailu ravinnosta kotieläinten kanssa.
