Daphnia
1 lajit
Daphnia, piippovesikirput, on kidusjalkaisiin (Branchiopoda) kuuluva pienikokoisten planktonäyriäisten suku.
Vilkkaasti uivia, yleensä alle parimillisiä Daphnia-vesikirppuja voi tarkkailla paljain silminkin. Niiden toiset tuntosarvet ovat kehittyneet uimavälineiksi, soutusarviksi, joiden avulla ne liikkuvat kirppumaisesti nykäyksittäin. Kesällä naarat lisääntyvät ilman hedelmöitystä, jolloin kaikki jälkeläiset ovat myös naaraita. Näin jokainen yksilö pystyy lisääntymään ja populaatio kasvaa nopeasti. Syksyllä vesien jäähtyessä syntyy myös koiraita. Niiden hedelmöittämät naaraat tuottavat pohjaan painuvia, talvehtimiskykyisiä kestomunia, joista seuraavana kesänä syntyy uusi sukupolvi. Aikuiset vesikirput kuolevat loppusyksyllä. Vesikirpuilla on myös suu, suolisto ja ulostusaukko, jotka voi nähdä helposti mikroskoopilla.
Daphnia-suvun vesikirppuja käytetään muun muassa koe-eläiminä ekotoksikologiassa, ympäristömyrkkyjen haitallisuutta arvioitaessa, sillä ne reagoivat myrkkyihin herkästi mutta myös sopeutuvat. Daphnia pulex -lajin perimä selvitettiin ensimmäisenä äyriäisenä vuonna 2011, jolloin siinä havaittiin enemmän geenejä kuin millään muulla siihen mennessä selvitetyllä eläimellä.
Daphnia, piippovesikirput, on kidusjalkaisiin (Branchiopoda) kuuluva pienikokoisten planktonäyriäisten suku.
Vilkkaasti uivia, yleensä alle parimillisiä Daphnia-vesikirppuja voi tarkkailla paljain silminkin. Niiden toiset tuntosarvet ovat kehittyneet uimavälineiksi, soutusarviksi, joiden avulla ne liikkuvat kirppumaisesti nykäyksittäin. Kesällä naarat lisääntyvät ilman hedelmöitystä, jolloin kaikki jälkeläiset ovat myös naaraita. Näin jokainen yksilö pystyy lisääntymään ja populaatio kasvaa nopeasti. Syksyllä vesien jäähtyessä syntyy myös koiraita. Niiden hedelmöittämät naaraat tuottavat pohjaan painuvia, talvehtimiskykyisiä kestomunia, joista seuraavana kesänä syntyy uusi sukupolvi. Aikuiset vesikirput kuolevat loppusyksyllä. Vesikirpuilla on myös suu, suolisto ja ulostusaukko, jotka voi nähdä helposti mikroskoopilla.
Daphnia-suvun vesikirppuja käytetään muun muassa koe-eläiminä ekotoksikologiassa, ympäristömyrkkyjen haitallisuutta arvioitaessa, sillä ne reagoivat myrkkyihin herkästi mutta myös sopeutuvat. Daphnia pulex -lajin perimä selvitettiin ensimmäisenä äyriäisenä vuonna 2011, jolloin siinä havaittiin enemmän geenejä kuin millään muulla siihen mennessä selvitetyllä eläimellä.
