Hirven täikärpänen
Hirvikärpänen eli hirven täikärpänen (Lipoptena cervi) on täikärpästen (Hippoboscidae) heimoon kuuluva kaksisiipinen ulkoloinen. Se käyttää ravintonaan hirvieläinten verta.
Hirvikärpänen on rotevahko, 5–7 millimetriä pitkä, ruskeansävyinen ja kaksisiipinen hyönteinen. Jotkut yksilöt ovat kellanruskeita, toiset hyvin tumman ruskeita, lähes mustia. Sen ruumiinrakenne on litteä ja karvainen. Tärkeä tuntomerkki ovat siivet: hirvikärpäsen siivet osoittavat suoraan taaksepäin, eikä niissä erotu tummempia suonia toisin kuin sukulaislajeilla. Kun eläintä katsoo ylhäältä päin, sen imukärsä ja paksut jalat erottuvat selvästi.
Hirvikärpänen esiintyy lauhkealla vyöhykkeellä Euroopassa, Siperiassa, Pohjois-Kiinassa, Pohjois-Amerikassa, jonne se levisi Euroopasta tuotujen peurojen mukana sekä Algeriassa.
Hirvikärpänen alkoi levitä Suomeen 1960-luvulla kaakosta, ja nykyisin se on levinnyt miltei koko maahan aivan poronhoitoalueen rajoille saakka. Ruotsissa hirvikärpästä on tavattu jo 1700-luvulta alkaen. Ei tiedetä, miksi hirvikärpäset ovat Suomessa levinneet pohjoisemmaksi kuin Ruotsissa, jossa niitä on ollut yli parisataa vuotta. Hirvikärpäsen voimakkaan lisääntymisen syiksi on esitetty muun muassa runsasta hirvieläinkantaa.lähde? On myös arveltu, ettei hirvikärpänen olisikaan Suomessa tulokaslaji, vaan se olisi elänyt alueella aiemminkin ja vain väliaikaisesti hävinnyt hirvikannan voimakkaan pienenemisen takia 1800-luvun lopulla.
Hirvikärpäsen isäntäeläin on yleensä hirvi, mutta sitä on tavattu muissakin hirvieläimissä. Hirvikärpänen elää isäntäeläimen karvapeitteessä ja kumpikin sukupuoli imee verta ravinnokseen. Niiden runsain esiintyminen on elokuun puolivälin ja syyskuun lopun välillä, jolloin aikuiset hirvikärpäset kuoriutuvat koteloista. Hirvikärpänen on melko kömpelö lentäjä, eikä se yleensä lennä kuin korkeintaan muutamia kymmeniä metrejä suoraviivaisesti hirveksi uskomaansa kohteeseen. Enimmäkseen se oleilee puiden ja kasvuston seassa odottaen, että sopiva isäntäeläin tulee riittävän lentoetäisyyden päähän. Tuuli ja vesisade vaikeuttavat huomattavasti hirvikärpäsen lentosuoritusta ja suunnistusta. Koska hirvikärpänen on huono lentäjä, se ei myöskään parveile metsissä kuten muut kärpäset ja hyttyset.lähde? Se tarvitsee lähes kymmenen asteen lämpötilan lentääkseen. Yleensä hirvikärpänen jättäytyy niille alueille, joihin hirvestä tippuneet kotelot ovat jääneet ja joista aikuiset yksilöt ovat kuoriutuneet.
Hirvikärpäsnaaras kantaa sisällään munia, joista kuoriutuvat toukat elävät naaraan sisällä ja koteloituvat valmiina pudotettavaksi maahan esimerkiksi hirven makuupaikoille. Kotelot talvehtivat maassa kunnes niistä kuoriutuu aikuisia yksilöitä elo–syyskuussa. Tarkalleen ei tiedetä, montako jälkeläistä hirvikärpäsnaaras ehtii elämänsä aikana tuottaa, mutta luvun arvellaan olevan korkeintaan muutamia kymmeniä. Hirvikärpänen on varsin poikkeuksellinen, sillä useimmat muut hyönteiset munivat elämänsä aikana jopa useita satoja munia. Sen sijaan yhdessä hirvessä voi olla jopa yli 10 000 hirvikärpäsyksilöä. Aikuiset yksilöt eivät tunnu selviävän kunnolla pakkasesta ilman isäntäeläintä. Hirvikärpäsen pariutumista ja varsinaista suvunjatkomekanismia ei tunneta tarkoin vähäisen tutkimuksen vuoksi.
Suomessa tehdyn tutkimuksen mukaan on viitteitä siitä, että erityisesti tiaiset käyttäisivät hirvikärpästen koteloita talviravintonaan hirvien makuupaikoilla vieläpä niin että suosivat infektoituneiden hirvien makuupaikkoja. Tämä ilmiö saattaa tutkijan mukaan olla rajoittava tekijä hirvikärpäsen esiintymisessä seuraavana kesänä.
