Kalliokilpikonna
1 lajit
Kalliokilpikonna (Malacochersus tornieri) on maakilpikonniin kuuluva matelijalaji. Lajia tavataan uhanalaisena Itä-Afrikasta. Toisinaan sitä pidetään myös lemmikkinä.
Kalliokilpikonnaa tavataan laikuttaisesti Sambian eteläisimmästä osasta Tansaniaan ulottuvalta alueelta ja populaatiot elävät eristyksissä toisistaan. Lajin elinympäristöä ovat kuivat kallioiset savannit ja pensaikkomaat. Suurimman osan ajastaan ne viettävät kallionkoloissa ja ovat taitavia kiipeilijöitä. Litteän ruumiinmuotonsa vuoksi ne kykenevät liikkumaan ahtaissakin väleissä. Kalliokilpikonnan ravintoa ovat ruohot, kukat ja mehikasvit. Satunnaisesti se voi syödä myös eläinten raatoja. Laji parittelee tammi-helmikuussa ja naaras munii kerrallaan yhden munan hiekkaan kaivamaansa kuoppaan heinä-elokuussa. Sama naaras munii useimmiten muutaman kerran munimisaikaan. Munien kuoriutumiseen kuluu 4–6 kuukautta. Kalliokilpikonna voi elää noin 30-vuotiaaksi.
Kalliokilpikonnan kannan kokonaissuuruutta ei ole arvioitu, mutta se on laskeva ja laji luokitellaan äärimmäisen uhanalaiseksi. Suurin uhka kannalle on pyydystäminen luonnosta lemmikkieläinkauppaan, vaikka laji on suojeltu CITES-sopimuksen liitteessä I. Toinen merkittävä uhka on kallioisten elinympäristöjen häviäminen maastopalojen ja kallioiden louhimisen vuoksi.
Kalliokilpikonna (Malacochersus tornieri) on maakilpikonniin kuuluva matelijalaji. Lajia tavataan uhanalaisena Itä-Afrikasta. Toisinaan sitä pidetään myös lemmikkinä.
Kalliokilpikonnaa tavataan laikuttaisesti Sambian eteläisimmästä osasta Tansaniaan ulottuvalta alueelta ja populaatiot elävät eristyksissä toisistaan. Lajin elinympäristöä ovat kuivat kallioiset savannit ja pensaikkomaat. Suurimman osan ajastaan ne viettävät kallionkoloissa ja ovat taitavia kiipeilijöitä. Litteän ruumiinmuotonsa vuoksi ne kykenevät liikkumaan ahtaissakin väleissä. Kalliokilpikonnan ravintoa ovat ruohot, kukat ja mehikasvit. Satunnaisesti se voi syödä myös eläinten raatoja. Laji parittelee tammi-helmikuussa ja naaras munii kerrallaan yhden munan hiekkaan kaivamaansa kuoppaan heinä-elokuussa. Sama naaras munii useimmiten muutaman kerran munimisaikaan. Munien kuoriutumiseen kuluu 4–6 kuukautta. Kalliokilpikonna voi elää noin 30-vuotiaaksi.
Kalliokilpikonnan kannan kokonaissuuruutta ei ole arvioitu, mutta se on laskeva ja laji luokitellaan äärimmäisen uhanalaiseksi. Suurin uhka kannalle on pyydystäminen luonnosta lemmikkieläinkauppaan, vaikka laji on suojeltu CITES-sopimuksen liitteessä I. Toinen merkittävä uhka on kallioisten elinympäristöjen häviäminen maastopalojen ja kallioiden louhimisen vuoksi.
