Kaljurotta (Heterocephalus glaber) on itäafrikkalainen jyrsijä, joka elää suuren osan elämästään maan alla. Sen elämäntavat ovat nisäkkääksi poikkeukselliset. Nisäkäsnimistötoimikunta on ehdottanut, että lajin suomenkieliseksi nimeksi vaihdettaisiin "kaljumyyrikkö".
Kaljurotta on nimensä mukaisesti karvaton, rottamainen nisäkäs, jonka pituus on 8–9,2 senttimetriä - tästä hännän osuus on 2,8–4,4 senttimetriä - ja paino 30–80 grammaa. Se on väriltään vaaleanpunainen, selässä on kuitenkin harmaa suojaväri ulkona liikkumista varten ja iho on ryppyinen. Sillä on talttamaiset etuhampaat, joita se käyttää kaivamiseen, ja isot etukäpälät. Kaljurotan hampaat kasvavat suun ulkopuolella, ja se käyttää niitä jopa kilometrien mittaisten tunneleiden kaivamiseen maan alla. Järsiessään tietään eteenpäin kaljurotta sulkee samalla suunsa, jotta multaa ja hiekkaa ei pääse sinne.
Vankeudessa kaljurotta voi elää jopa yli 25-vuotiaaksi.lähde?
Kaljurotta asustaa maanalaisissa käytävissään puoliaavikolla ja ruohomailla Itä-Afrikassa Etiopian keski- ja eteläosissa, Somaliassa ja Keniassa.
Kaljurotta on ainoa tunnettu nisäkäs, joka on aitososiaalinen kuten muurahaiset, mehiläiset ja termiitit. Kaljurottayhteisössä on 20–300 yksilöä, jotka jakautuvat muurahaisyhteisön tapaan kolmeen pääkastiin: lisääntymiskykyiset, työläiset ja sotilaat. Yksi ainoa naaras, tavallaan kuningatar, voi synnyttää kerralla jopa kolmekymmentä poikasta, jotka kuuluvat eri kasteihin. Pysyäkseen ainoana "munijana" naaras erittää virtsaansa hajua, joka estää pesän muiden naaraiden lisääntymishormonin tuotannon. Lajin tapa muodostaa yhteisöjä on selitettävissä sillä, että kaljurotta elää käytännöllisesti katsoen autiomaaksi katsottavilla seuduilla. Sen ravinnonsaanti on erittäin vaikeaa ja eläminen yhteiskunnassa moninkertaistaa mahdollisuuden löytää ravintoa, ja lisäksi pieninkin löytynyt juurimukula jaetaan tasan kaikkien kesken.
Kaljurotta syö mukuloita, varsimukuloita ja juuria.lähde?
