Etiopia
1350 lajit
Etiopian demokraattinen liittotasavalta eli Etiopia on sisämaavaltio Afrikan sarvessa, päiväntasaajan lähellä.
Luonto
Etiopian eläimistöön kuuluvat kaikki Saharan eteläpuolisen Afrikan tyypilliset eläinlajit, minkä vuoksi tätä aluetta kutsutaankin eläinmaantieteessä etiopialaiseksi vyöhykkeeksi. Hautavajoaman järvinen seutu on tunnettu virtahevoista ja runsaasta lintulajistosta, kuten flamingoista, haukoista ja korppikotkista. Etiopialaiseen maisemaan kuuluvat suurista lajeista leijona, gepardi, norsut, krokotiilit, sarvikuonot, kirahvi, gnuut, strutsi ja seeprat. Pienempikokoisista lajeista Etiopiassa elävät monet sivettieläimet, ketut ja hyeenat sekä useat kädellislajit. Arvioiden mukaan Etiopiassa elää 277 nisäkäs- ja 862 lintulajia sekä 200 matelija-, 148 kala- ja 63 sammakkolajia. Vain Etiopiassa tavattavia eli endeemisiä nisäkkäitä on 31, lintuja 21, matelijoita yhdeksän, kaloja neljä ja sammakkoja 24 eri lajia. Esimerkkeinä Simienin vuoristossa elävä etiopianvuorikauris, tselada ja simieninsakaali.
Etiopia on niin eläimistön kuin kasvillisuudenkin puolesta runsaslajinen alue. Syynä ovat monipuoliset pinnanmuodot ja ilmastolliset olosuhteet. Pienilehtisiä lehtipuumetsiä kasvaa kuitenkin koko maassa 900–1 900 metrin korkeudessa länsiosan aavikkoa lukuun ottamatta. Kuivimmilla alueilla maisemaa hallitsevat akaasiapuiset ruohotasangot. Laskujen mukaan Etiopiassa kasvaa noin 6 600 erilaista kasvilajia, joista 10–20 prosenttia on endeemisiä eli niitä tavata missään muualla. Etiopian lajistoon kuuluu myös Afrikan ainoa luonnonvarainen ruusulaji, Rosa abyssinica. Etiopia ja osia sen naapurimaiden alueista muodostavat yhden maailman 11 Vavilovin keskuksesta, jotka on määritelty sellaisiksi maantieteellisiksi alueiksi, joissa lajien tunnusomaiset piirteet alun alkaen kehittyivät. Etiopian Vavilovin keskuksessa ovat kehittyneet kahvi, durumvehnä, ohra, sormihirssi, linssi, rohtosarviapila, seesami ja korianteri.
Etiopiassa on yhdeksän kansallispuistoa ja kolme luonnonpuistoa. Vanhin niistä on Awashin kansallispuisto, joka sijaitsee vulkaanisesti aktiivisella alueella 225 kilometriä Addis Abebasta itään. Suurin on 4 068 neliökilometrin laajuinen Omon kansallispuisto maan lounaisosassa. Simienin kansallispuistossa elävät kotoperäiset simieninsakaali, tselada eli etiopianpaviaani ja etiopianvuorikauris. Puisto on Unescon maailmanperintökohde. Bale-vuorten kansallispuisto on ollut tärkeä etenkin vuorinjalan, simieninsakaalin ja paikallisen kirjoantiloopin alalajin suojelulle. Gambelan kansallispuistossa näkee jokivarren eläimistöä.
Ilmasto
Etiopia kuuluu karkeasti ottaen trooppisen ilmaston alueeseen, mutta maan vuoristoisuus aiheuttaa selvät ilmastolliset erot maan sisällä. Etiopiasta voidaankin havaita kolme erilaista ilmastotyyppiä. Korkealla vuoristossa (2 400 metristä ylöspäin) lämpötilat ovat muuta maata selvästi alempana, ja nousevat vain harvoin yli 16 °C:n. Matalammalla (1 500–2 400 metrin korkeudessa) lämpötila vaihtelee 6 °C ja 26 °C välillä. Alangolla lämpötilojen vaihtelu on vieläkin runsaampaa, sillä kuumimmilla aavikoilla voi olla paahtavan kuumaa.
Koko maa on kärsinyt ajoittain kovasta nälänhädästä kuivuuden takia, mutta maanviljelijöiden sadon voivat viedä myös rankkasateiden aiheuttamat tulvat. Voimakkain sadekausi ajoittuu kesä–elokuulle (kremt), jota aiemmin toukokuussa on erittäin kuuma ja kuiva kausi. Pitempi kuivakausi alkaa heti syyskuussa ja jatkuu aina seuraavan vuoden helmikuulle saakka (bega), vaikkakin vuoristossa joulu–helmikuussa on vielä lyhyt sadekausi. Begaa seuraa maalis–huhtikuun sateet (belg). Viileintä on yleensä joulu–tammikuussa, kun maalis-, huhti- ja toukokuut ovat kaikista kuuminta aikaa. Keskiylängön vuosittainen sademäärä on noin 1 220 millimetriä, mutta pohjoisimmissa osavaltioissa vuosittainen sadanta on selvästi vaatimattomampaa kuin etelämpänä. Itä–länsi-suunnassakin on havaittavissa selvä ero. Somalian rajalla sijaitseva Ogadenin alueella (Somalin osavaltio) sataa keskimäärin vain 100 millimetriä vuodessa, kun lännessä sadanta on runsainta, 2 000 millimetriä. Lähihistorian pahimmat kuivuudet olivat 1984–1985, 1991, 1994, 1997, 2002 ja 2009.
Etiopian demokraattinen liittotasavalta eli Etiopia on sisämaavaltio Afrikan sarvessa, päiväntasaajan lähellä.
Luonto
Etiopian eläimistöön kuuluvat kaikki Saharan eteläpuolisen Afrikan tyypilliset eläinlajit, minkä vuoksi tätä aluetta kutsutaankin eläinmaantieteessä etiopialaiseksi vyöhykkeeksi. Hautavajoaman järvinen seutu on tunnettu virtahevoista ja runsaasta lintulajistosta, kuten flamingoista, haukoista ja korppikotkista. Etiopialaiseen maisemaan kuuluvat suurista lajeista leijona, gepardi, norsut, krokotiilit, sarvikuonot, kirahvi, gnuut, strutsi ja seeprat. Pienempikokoisista lajeista Etiopiassa elävät monet sivettieläimet, ketut ja hyeenat sekä useat kädellislajit. Arvioiden mukaan Etiopiassa elää 277 nisäkäs- ja 862 lintulajia sekä 200 matelija-, 148 kala- ja 63 sammakkolajia. Vain Etiopiassa tavattavia eli endeemisiä nisäkkäitä on 31, lintuja 21, matelijoita yhdeksän, kaloja neljä ja sammakkoja 24 eri lajia. Esimerkkeinä Simienin vuoristossa elävä etiopianvuorikauris, tselada ja simieninsakaali.
Etiopia on niin eläimistön kuin kasvillisuudenkin puolesta runsaslajinen alue. Syynä ovat monipuoliset pinnanmuodot ja ilmastolliset olosuhteet. Pienilehtisiä lehtipuumetsiä kasvaa kuitenkin koko maassa 900–1 900 metrin korkeudessa länsiosan aavikkoa lukuun ottamatta. Kuivimmilla alueilla maisemaa hallitsevat akaasiapuiset ruohotasangot. Laskujen mukaan Etiopiassa kasvaa noin 6 600 erilaista kasvilajia, joista 10–20 prosenttia on endeemisiä eli niitä tavata missään muualla. Etiopian lajistoon kuuluu myös Afrikan ainoa luonnonvarainen ruusulaji, Rosa abyssinica. Etiopia ja osia sen naapurimaiden alueista muodostavat yhden maailman 11 Vavilovin keskuksesta, jotka on määritelty sellaisiksi maantieteellisiksi alueiksi, joissa lajien tunnusomaiset piirteet alun alkaen kehittyivät. Etiopian Vavilovin keskuksessa ovat kehittyneet kahvi, durumvehnä, ohra, sormihirssi, linssi, rohtosarviapila, seesami ja korianteri.
Etiopiassa on yhdeksän kansallispuistoa ja kolme luonnonpuistoa. Vanhin niistä on Awashin kansallispuisto, joka sijaitsee vulkaanisesti aktiivisella alueella 225 kilometriä Addis Abebasta itään. Suurin on 4 068 neliökilometrin laajuinen Omon kansallispuisto maan lounaisosassa. Simienin kansallispuistossa elävät kotoperäiset simieninsakaali, tselada eli etiopianpaviaani ja etiopianvuorikauris. Puisto on Unescon maailmanperintökohde. Bale-vuorten kansallispuisto on ollut tärkeä etenkin vuorinjalan, simieninsakaalin ja paikallisen kirjoantiloopin alalajin suojelulle. Gambelan kansallispuistossa näkee jokivarren eläimistöä.
Ilmasto
Etiopia kuuluu karkeasti ottaen trooppisen ilmaston alueeseen, mutta maan vuoristoisuus aiheuttaa selvät ilmastolliset erot maan sisällä. Etiopiasta voidaankin havaita kolme erilaista ilmastotyyppiä. Korkealla vuoristossa (2 400 metristä ylöspäin) lämpötilat ovat muuta maata selvästi alempana, ja nousevat vain harvoin yli 16 °C:n. Matalammalla (1 500–2 400 metrin korkeudessa) lämpötila vaihtelee 6 °C ja 26 °C välillä. Alangolla lämpötilojen vaihtelu on vieläkin runsaampaa, sillä kuumimmilla aavikoilla voi olla paahtavan kuumaa.
Koko maa on kärsinyt ajoittain kovasta nälänhädästä kuivuuden takia, mutta maanviljelijöiden sadon voivat viedä myös rankkasateiden aiheuttamat tulvat. Voimakkain sadekausi ajoittuu kesä–elokuulle (kremt), jota aiemmin toukokuussa on erittäin kuuma ja kuiva kausi. Pitempi kuivakausi alkaa heti syyskuussa ja jatkuu aina seuraavan vuoden helmikuulle saakka (bega), vaikkakin vuoristossa joulu–helmikuussa on vielä lyhyt sadekausi. Begaa seuraa maalis–huhtikuun sateet (belg). Viileintä on yleensä joulu–tammikuussa, kun maalis-, huhti- ja toukokuut ovat kaikista kuuminta aikaa. Keskiylängön vuosittainen sademäärä on noin 1 220 millimetriä, mutta pohjoisimmissa osavaltioissa vuosittainen sadanta on selvästi vaatimattomampaa kuin etelämpänä. Itä–länsi-suunnassakin on havaittavissa selvä ero. Somalian rajalla sijaitseva Ogadenin alueella (Somalin osavaltio) sataa keskimäärin vain 100 millimetriä vuodessa, kun lännessä sadanta on runsainta, 2 000 millimetriä. Lähihistorian pahimmat kuivuudet olivat 1984–1985, 1991, 1994, 1997, 2002 ja 2009.
