Helmihopeatäplä (Issoria lathonia) on täpläperhosiin (Nymphalidae) kuuluva päiväperhonen. Laji on saanut nimensä sen takasiipien alapintaa koristavasta laajasta hopeisesta täplityksestä. Suomen kansallisessa uhanalaisarvioinnissa se on luokiteltu silmälläpidettäväksi (NT).
Keskikokoinen, yläpuolelta musta-oranssi päiväperhonen, jonka siipiväli vaihtelee 34–52 mm. Siipien yläpinnan mustat täplät ovat laajoja. Etusiiven kärki ulkonee hieman ja kärjessä on usein pienet valkoiset täplät. Takasiiven reunus tekee mutkan, minkä vuoksi siipi vaikuttaa hiukan kulmikkaalta. Etusiiven alapinnalla, siiven kärjessä on valkoiset täplät ja kaksi tummaa silmätäplää. Helppona tuntomerkkinä takasiipien alapinnalla on laajoja, helmenhohtoisen valkeita laikkuja, joiden väliin jäävät kapeat alueet ovat vaaleanruskeita. Siiven ulkosarassa on rivi tummia, valkokeskustaisia silmätäpliä.
Helmihopeatäplää tavataan Pohjois-Afrikasta Eurooppaan ja Keski-Aasian kautta Himalajalle ja Länsi-Kiinaan. Euroopan eteläosissa se on vakinainen laji, mutta pohjoisempana se esiintyy vain vaeltajana tai paikoitellen vakinaisena. Suomessa helmihopeatäplä oli aikaisemmin yleisempi ja havaintoja tehtiin laajemmin maassa, mutta sittemmin pysyvä kanta taantui Kaakkois-Suomeen ja vaeltajia tavattiin etelärannikolla. Sittemmin 2000-luvun aikana havainnot ovat lisääntyneet runsaasti ja nykyisin lajin pääasiallinen elinalue on Lounais-Suomessa, missä perhonen voi olla paikoittain runsaslukuinen. Lentoaika on esiintymisalueen eteläosissa helmikuusta alkaen 2–3 sukupolvea, pohjoisempana toukokuusta alkaen 1–2 sukupolvea. Suomessa lajilla on kaksi sukupolvea.
Helmihopeatäplä suosii kuivia ja aurinkoisia paikkoja. Tyypillisesti koiraat partioivat reviiriään mäkien huipuilla, avokallioilla ja muilla avoimilla paikoilla. Perhoset käyvät ahkerasti kukilla eivätkä häirittyinä lennä kuin pienen matkan. Illalla ne nousevat puihin yöpymään. Naaras munii munat yksitellen ravintokasvien lähelle ja yksi naaras voi munia jopa sata munaa päivässä. Toukka talvehtii. Ennen koteloitumista toukat harhailevat syömättä muutaman päivän, kunnes kiinnittyvät matalalle kasvillisuuteen ja koteloituvat.
