Astacopsis gouldi on etelänrapujen heimoon kuuluva äyriäislaji, joka elää ainoastaan Australian Tasmaniassa. Se on suurin tunnettu makeanveden selkärangaton. Suurimmat yksilöt ovat olleet jopa 5–6-kiloisia. Ravun kannat ja levinneisyysalue ovat vähentyneet esimerkiksi ravustuksen ja elinympäristön tuhoutumisen takia. Lajin ravustus on ollut laitonta vuodesta 1998 lähtien.
Astacopsis gouldi on suurikokoisin tunnettu makeanveden selkärangaton. Suurimmat tunnetut yksilöt ovat olleet jopa 5-6-kiloisia ja pituudeltaan 80 senttiä. Tyypillisempi suurikokoinen rapu on kuitenkin 2-3-kiloinen. Väritykseltään rapu on sininen tai ruskea. Ravut saattavat elää jopa 60 vuotta.
Astacopsis gouldi on Australiaan kuuluvan Tasmanian saaren kotoperäinen laji. Sitä tavataan saaren Bassinsalmeen pohjoisessa laskevissa joissa. Aikanaan lajia tavattiin kaikissa Bassinsalmeen laskevissa joissa ja Arthurjoella, mutta sen levinneisyysalue on muuttunut sittemmin laikukkaammaksi. Lajin koko levinneisyysalueen pinta-alaksi on arvioitu 14 221 km². Alueesta noin 54 % on yksityistä maata, 24 % valtion metsää, 2 % julkista maata ja 19 % virallisesti tai epävirallisesti suojeltua maata.
Lajia tavataan kaiken kokoisissa joissa. Sille tyypillisiä olinpaikkoja ovat esimerkiksi lahoavien puunrunkojen suojapaikat aj syöpyneet rantatörmät. Laji suosii hitaampien virtauksien korkealaatuisia ja happipitoisia vesiä, joilla on rantakasvillisuutta. Se välttelee korkeiden sedimenttipitoisuuksien vesiä. Yksilöt viihtyvät hyvin varjoisissa paikoissa ja viileässä vedessä. Ravut pysyttelevät yleensä yhden tietyn paikan lähistöllä ja kotiympäristöstään siirretyt ravut saattavat palata kotipaikalleen.
Ravut käyttävät ravinnokseen tyypillisesti lahoavaa puuta, mätänevää lihaa ja pieniä kaloja.
Ravut lisääntyvät ja kutevat yleensä syksyisin. Naaraat lisääntyvät kahden vuoden välein ja ne saavuttavat sukukypsyyden 14 vuoden iässä. Uroksista tulee sukukypsiä 9 vuoden ikäisinä. Naaras tuottaa koostaan riippuen 224–1 300 munaa. Ravunpoikaisista vain pieni osa selviytyy täysikasvuiseksi saakka.
Lajin suurimpia nykyisiä uhkia ovat sen elinympäristön häviäminen ja laiton ravustus. Lajin pyynti on ollut laitonta 1. tammikuuta 1998 lähtien. Laitonta ravustusta harjoitetaan edelleen jonkin verran ja lajin suuri koko tekee niistä kömpelöitä ja helposti pyydettäviä. Lajin elinympäristöön kohdistuvia uhkia ovat esimerkiksi metsähakkuut ja maatalous. Joidenkin arvioiden mukaan lajin levinneisyysalue on pienentynyt 70 % ja lajin kannat 80 % viimeisten 50 vuoden aikana. Kansainvälinen luonnonsuojeluliitto eli IUCN on luokitellut lajin erittäin uhanalaiseksi.
