Merileguaani
1 lajit
Merileguaani (Amblyrhynchus cristatus) on Galápagossaarilla elävä endeeminen liskolaji. Se elää muiden liskojen tapaan maalla, mutta on sopeutunut ainoana liskona hankkimaan ravintonsa merestä. Merileguaani muodostaa leguaanien heimossa oman sukunsa. Ravinnokseen merileguaanit syövät pääsääntöisesti laskuveden seurauksena rannalle jäänyttä levää, ja vain kookkaimmat yksilöt saattavat sukeltaa vedestä ruokaa. Merileguaania uhkaavat ympäristökatastrofit ja saarille tuodut pedot.
Merileguaania tavataan luonnonvaraisena vain Ecuadoriin kuuluvilla Galápagossaarilla Etelä-Amerikassa. Siellä se on levinnyt lähes kaikille saarille vajaan 5 000 km²:n alueelle, mutta lajin varsinainen asuinalue on suuruudeltaan noin kymmenesosa tästä.
Merileguaanit elävät pääasiassa rantakivikoissa ja laavakallioilla. Ne tarvitsevat myös hietikoita munimista varten ja levää kasvavia rantavesiä. Niitä voi myös tavata mangrovemetsistä ja rantakosteikoilta. Saaret sijaitsevat päiväntasaajalla, ja ilmasto on lämmin, mutta meri on kylmä ja ravinteikas. Eteläiseltä jäämereltä tuleva kylmä Humboldtinvirta yhdessä runsaan auringonvalon kanssa luo olosuhteet, jotka saavat levät kasvamaan nopeasti.. Meriveden lämpötilassa on kuitenkin alueittaista vaihtelua. Idässä sijaitsevan Genovesan saaren lähivedet saavat paljon lämmintä vettä, joka ei suosi merileviä. Alueen merileguaanit ovatkin siksi pienimpiä. Suurimpien asuttamalla Isabelan länsirannikolla vedet ovat kylmiä ja tuottoisiaselvennä.
Merileguaani (Amblyrhynchus cristatus) on Galápagossaarilla elävä endeeminen liskolaji. Se elää muiden liskojen tapaan maalla, mutta on sopeutunut ainoana liskona hankkimaan ravintonsa merestä. Merileguaani muodostaa leguaanien heimossa oman sukunsa. Ravinnokseen merileguaanit syövät pääsääntöisesti laskuveden seurauksena rannalle jäänyttä levää, ja vain kookkaimmat yksilöt saattavat sukeltaa vedestä ruokaa. Merileguaania uhkaavat ympäristökatastrofit ja saarille tuodut pedot.
Merileguaania tavataan luonnonvaraisena vain Ecuadoriin kuuluvilla Galápagossaarilla Etelä-Amerikassa. Siellä se on levinnyt lähes kaikille saarille vajaan 5 000 km²:n alueelle, mutta lajin varsinainen asuinalue on suuruudeltaan noin kymmenesosa tästä.
Merileguaanit elävät pääasiassa rantakivikoissa ja laavakallioilla. Ne tarvitsevat myös hietikoita munimista varten ja levää kasvavia rantavesiä. Niitä voi myös tavata mangrovemetsistä ja rantakosteikoilta. Saaret sijaitsevat päiväntasaajalla, ja ilmasto on lämmin, mutta meri on kylmä ja ravinteikas. Eteläiseltä jäämereltä tuleva kylmä Humboldtinvirta yhdessä runsaan auringonvalon kanssa luo olosuhteet, jotka saavat levät kasvamaan nopeasti.. Meriveden lämpötilassa on kuitenkin alueittaista vaihtelua. Idässä sijaitsevan Genovesan saaren lähivedet saavat paljon lämmintä vettä, joka ei suosi merileviä. Alueen merileguaanit ovatkin siksi pienimpiä. Suurimpien asuttamalla Isabelan länsirannikolla vedet ovat kylmiä ja tuottoisiaselvennä.
