Galápagossaaret
200 lajit
Galápagossaaret on Ecuadorille kuuluva 8 010 neliökilometrin laajuinen saaristo Tyynessämeressä.
Sijainti ja pinnanmuodot
Galápagossaaret on 8 010 neliökilometrin laajuinen saaristo Tyynellämerellä noin 900 kilometriä Ecuadorista länteen. Saaret ovat noin 59 500 neliökilometrin laajuisella merialueella. Darwinin saaren luoteiskulmasta on 431 kilometrin matka Españolan kaakkoiskulmaan.
Galápagossaariin kuuluu 13 yli kymmenen neliökilometrin ja 19 yli neliökilometrin kokoista saarta sekä monia luotoja ja kareja. Kaikkiaan saaria on 234. Suurin saarista on Isabela, jonka pinta-ala on 4 588 neliökilometriä. Viisi suurinta saarta, Isabela, Santa Cruz, Fernandina, Santiago ja San Cristóbal, käsittävät 93,2 prosenttia koko saariston pinta-alasta.
Galápagossaaret kohoavat merestä pääosin jyrkkärinteisesti. Huomattavan jyrkkärinteinen on esimerkiksi San Cristóbalin pohjoispuolella oleva León Dormido, joka on vain 0,1 neliökilometrin laajuinen, mutta korkeimmillaan 148 metriä merenpinnan yläpuolella. Saarten maasto on kumpuilevaa, ja yksityiskohtina erottuvat monet korkeat tulivuoret sekä kraatterit ja kallioseinämät. Saarten korkein kohta on Isabelalla oleva 1 710 metrin korkeuteen kohoava tulivuori Wolf. Muista saarista vain Fernandina ja Santiago yltävät yli 884 metrin korkeuteen.
Rannikon pinnanmuodot ovat hyvin vaihtelevia, ja monin paikoin rannalla on pystysuoria kallioita ja luolia. Matalammilla rannoilla puolestaan on paljon rosoisia kiviä aina kämmenenkokoisista valtaviin lohkareisiin. Paikoin on myös hiekka-, somerikko- ja korallirantoja. Ne ovat muodostuneet useimmiten tulivuorten purkaustuotteista ja tuhkasta tai orgaanisesta aineesta, kuten nilviäisten kuorista, merisiilien tukirakenteista ja muista kalkkipitoisista aineista.
Galápagossaarten ainoa pysyvä makeavetinen allas on El Junco. Sen lisäksi saarilla on monia 10–20 metriä leveitä tilapäisiä lampia, ja useissa kraattereissa on pysyviä suolajärviä.
Ilmasto
Galápagossaaria ympäröivä monimutkainen merivirtojen järjestelmä vaikuttaa suuresti saarten ilmastoon, joka voidaan jakaa kahteen vuodenaikaan. Kylmän Humboldtin merivirran vaikutuksesta kuivakausi on toukokuulta joulukuulle. Sen aikana lämpötila on viileä ja kosteus tulee sumusta ja tihkusateista. Kesäkuulta marraskuulle tihkusateet ovat käytännössä jatkuvia, ja ne peittävät saariston yhdessä sumujen kanssa. Lämmin Panaman virta tuo puolestaan sadekauden joulukuulta toukokuulle. Sen aikana on usein rankempia vesisateita. Maaliskuussa sadanta voi olla 80 millimetriä, kun elokuussa sadanta on vain noin viisi millimetriä.
Ilma on kuumimmillaan tammikuulta huhtikuulle, jolloin vuorokauden keskilämpötila on jatkuvasti noin 26–28 °C. Maaliskuussa lämpötila voi nousta 30 asteeseen. Tihkusateiden kaudella saariston länsiosissa lämpötila voi pudota jopa 14 asteeseen, ja koko saaristossa lämpötilat pysyttelevät alle 24 asteessa.
Saarten vallitseva tuuli puhaltaa koko vuoden kaakosta. Kaakkoistuulen vaikutuksesta saarten eteläiset ja kaakkoiset rinteet ovat usein kosteampia, koska niille muodostuu tihkusateita ja sumuja. Sen sijaan pohjoiset rinteet ovat kuivia lähes ympäri vuoden. Helmikuulta toukokuulle tuulen voimakkuus on yleensä heikompi kuin vuoden muina aikoina, jolloin tuulen nopeus on melko säännöllisesti 8,4 solmua.
Nisäkkäät
Galápagossaarten nisäkäslajisto ei ole kovinkaan monimuotoinen saarten eristäytyneen sijainnin takia. Saarien seitsemästä alkuperäisestä rottalajista neljä on jo kuollut sukupuuttoon. Viimeiset kolme lajia elävät Santa Féllä ja Fernandinalla, joille vieraslajina saarille tullut mustarotta ei ole vielä levinnyt. Lisäksi Galápagossaarilla elää kaksi punalepakkolajia, kalifornianmerileijonan kotoperäinen alalaji ja galapagosinmerikarhu. Ihmisten mukana saarille on tullut mustarotan lisäksi vuohia, kissoja ja koiria.
Valaat viihtyvät Galápagossaarten vesissä, erityisesti Isabelan ja Fernandinan välisellä alueella, koska siellä tapahtuu runsaasti kumpuamista. Tropiikinvalas on Galápagossaarten yleisin valaslaji. Alueella tavataan myös muun muassa kaskelotteja, ryhävalaita, sinivalaita, miekkavalaita ja seitivalaita, jotka talviaikaan vaeltavat Galápagosin lämpimiin vesiin. Delfiinilajeista yleisimpiä ovat pullokuonodelfiini ja delfiini.
Linnut
Galápagossaarilla elää noin 60 vakituista lintulajia, ja lisäksi 81:tä muuttolintulajia tavataan säännöllisesti, mikä on melko pieni määrä tropiikissa. Kotoperäisiä näistä linnuista on kuitenkin noin puolet. Saarilla on 19 vakituista niillä asuvaa merilintulajia. Niistä viisi on kotoperäisiä. Galapagosinpingviini on ainoa päiväntasaajan pohjoispuolella tavattava pingviinilaji ja ainoa, joka pesii tropiikissa. Galapagosinalbatrossi pesii vain Españolalla, ja galapagosinmerimetso on sukunsa ainoa lentokyvytön laji. Lisäksi kotoperäisiin lajeihin kuuluvat yölokki ja maailman harvinaisin lokkilintu laavalokki. Ainoa kotoperäinen rantalintu on galapagosinkyyryhaikara.
Maalintuja Galápagossaarilla elää 29 lajia. Niiden yhteinen piirre on pelottomuus ihmisiä kohtaan. Tunnetuin maalinturyhmä on darwininsirkut, joita saarilla elää noin 15 lajia. Ne ovat lajiutuneet todennäköisesti yhteisestä esivanhemmasta ja löytäneet jokainen oman ekologisen lokeronsa. Vaikka lajeja on suhteellisen vaikea erottaa toisistaan, niiden nokkien koko ja ruokailutavat vaihtelevat. Muita Galápagossaarten kotoperäisiä lintuja ovat neljä matkijalajia, galapagosinhiirihaukka, tornipöllön ja suopöllön alalajit, galapagosinkyyhky, galapagosinrääkkä ja etelänsinipääsky.
Matelijat ja kalat
Matelijoiden kotoperäisyysaste on Galápagossaarilla erityisen suuri, sillä 23 lajista 21:tä ei tavata muualla. Galápagoksenjättiläiskilpikonna on hyvä esimerkki saarten lajiston monimuotoisuudesta. Saarilla on vielä 11 sen hieman eri olosuhteissa elävää alalajia. Esimerkiksi Isabelalla on yksi alalaji jokaisella saaren viidestä päätulivuoresta. Kilpikonnien lisäksi saarten kotoperäisiin matelijoihin kuuluu muun muassa kolme käärmelajia, viisi gekkolajia, kolme Conolophus-suvun maalla elävää leguaania ja merileguaani. Saarilta löytyi helmikuussa 2019 jo sukupuuttoon kuolleeksi luultu Chelonoidis phantasticus -kilpikonnalaji, jota on edellisen kerran havaittu vuonna 1906. Löytynyt naaras on saattaa olla yli satavuotias.
Galápagossaarten lajistoon kuuluu 306 kalalajia. Kaikki lajit ovat merikaloja, mutta niistä kuutta on tavattu myös saarten makeissa vesissä. Alueen hailajeihin kuuluvat muun muassa valkoevähai, vasarahait, mustapilkkahai ja valashai. Vasarahaita on useita lajeja, ja Galápagossaarten rantavesistä on löytynyt muun muassa harvinainen kampavasarahain kasvualue. Rauskulajeihin kuuluvat puolestaan meksikonlehmärausku, tähtikotkarausku ja paholaisrausku.
Luukaloista yleisimpiä ovat koralliahveniin kuuluvat Plectroglyphidodon johnstonianus ja Abudefduf troschelii, sarvikala, haukkakaloihin kuuluva Cirrhitus rivulatus ja kiilaenkelikala. Lisäksi saarten vesissä tavataan erilaisia luikeroita, huulikaloja ja papukaijakaloja.
Luonnonsuojelu ja uhat
Suurin osa Galápagossaarista ja sitä ympäröivästä merialueesta kuuluu kahteen suojelualueeseen. Galápagosin kansallispuisto käsittää noin 97 prosenttia kaikista maa-alueista. Galápagosin merensuojelualueeseen kuuluvat puolestaan kaikki merialueet 60 meripeninkulman päähän rantaviivasta. Lisäksi saariryhmä on Unescon maailmanperintöluettelossa ja biosfäärialueissa sekä valittu Ramsar-alueeksi.
Galápagossaarten luonnon suurin uhkatekijä on erilaiset vieraslajit. Ne ovat erityisen vaarallisia Galápagosilla, sillä saariston eliölajisto on poikkeuksellisen kotoperäistä ja populaatiokoot pysyvät usein pieninä, jolloin niiden riski hävitä on suuri. Vieraslajien jälkeen suurimman uhan saarten luonnon monimuotoisuudelle aiheuttavat asutuksen lisääntyminen ja matkailijoiden suuri määrä.
Ihminen oli vuoteen 2017 mennessä joko tarkoituksellisesti tai vahingossa tuonut saarille 1 579 vieraslajia, joista tarkoituksellisesti tuotuja on 46 prosenttia. Galápagossaarille on tuotu muun muassa nautoja, vuohia ja lampaita, joiden ylilaiduntaminen aiheuttaa eroosiota. Vahingossa Galápagossaarille päätyneistä lajeista suurin osa on tullut saastuneen kasvitavaran mukana. Sen jälkeen eniten lajeja on tullut lentokoneiden ja laivojen mukana. Vieraat kasvilajit ovat iso ongelma, sillä niitä on jo enemmän kuin alkuperäisiä kasvilajeja. Luonnonsuojelussa on keskitetty erityisesti niiden vieraiden lajien torjuntaan, jotka leviävät nopeasti, kuten guavan ja kirjotulikruunun.
Ilmastonmuutoksen vaikutuksesta saaria ympäröivä merivesi voi lämmetä, mikä puolestaan vähentää tuottavuutta ja näin vaikuttaa merestä alkavaan ravintoketjuun.
Galápagossaaret on Ecuadorille kuuluva 8 010 neliökilometrin laajuinen saaristo Tyynessämeressä.
Sijainti ja pinnanmuodot
Galápagossaaret on 8 010 neliökilometrin laajuinen saaristo Tyynellämerellä noin 900 kilometriä Ecuadorista länteen. Saaret ovat noin 59 500 neliökilometrin laajuisella merialueella. Darwinin saaren luoteiskulmasta on 431 kilometrin matka Españolan kaakkoiskulmaan.
Galápagossaariin kuuluu 13 yli kymmenen neliökilometrin ja 19 yli neliökilometrin kokoista saarta sekä monia luotoja ja kareja. Kaikkiaan saaria on 234. Suurin saarista on Isabela, jonka pinta-ala on 4 588 neliökilometriä. Viisi suurinta saarta, Isabela, Santa Cruz, Fernandina, Santiago ja San Cristóbal, käsittävät 93,2 prosenttia koko saariston pinta-alasta.
Galápagossaaret kohoavat merestä pääosin jyrkkärinteisesti. Huomattavan jyrkkärinteinen on esimerkiksi San Cristóbalin pohjoispuolella oleva León Dormido, joka on vain 0,1 neliökilometrin laajuinen, mutta korkeimmillaan 148 metriä merenpinnan yläpuolella. Saarten maasto on kumpuilevaa, ja yksityiskohtina erottuvat monet korkeat tulivuoret sekä kraatterit ja kallioseinämät. Saarten korkein kohta on Isabelalla oleva 1 710 metrin korkeuteen kohoava tulivuori Wolf. Muista saarista vain Fernandina ja Santiago yltävät yli 884 metrin korkeuteen.
Rannikon pinnanmuodot ovat hyvin vaihtelevia, ja monin paikoin rannalla on pystysuoria kallioita ja luolia. Matalammilla rannoilla puolestaan on paljon rosoisia kiviä aina kämmenenkokoisista valtaviin lohkareisiin. Paikoin on myös hiekka-, somerikko- ja korallirantoja. Ne ovat muodostuneet useimmiten tulivuorten purkaustuotteista ja tuhkasta tai orgaanisesta aineesta, kuten nilviäisten kuorista, merisiilien tukirakenteista ja muista kalkkipitoisista aineista.
Galápagossaarten ainoa pysyvä makeavetinen allas on El Junco. Sen lisäksi saarilla on monia 10–20 metriä leveitä tilapäisiä lampia, ja useissa kraattereissa on pysyviä suolajärviä.
Ilmasto
Galápagossaaria ympäröivä monimutkainen merivirtojen järjestelmä vaikuttaa suuresti saarten ilmastoon, joka voidaan jakaa kahteen vuodenaikaan. Kylmän Humboldtin merivirran vaikutuksesta kuivakausi on toukokuulta joulukuulle. Sen aikana lämpötila on viileä ja kosteus tulee sumusta ja tihkusateista. Kesäkuulta marraskuulle tihkusateet ovat käytännössä jatkuvia, ja ne peittävät saariston yhdessä sumujen kanssa. Lämmin Panaman virta tuo puolestaan sadekauden joulukuulta toukokuulle. Sen aikana on usein rankempia vesisateita. Maaliskuussa sadanta voi olla 80 millimetriä, kun elokuussa sadanta on vain noin viisi millimetriä.
Ilma on kuumimmillaan tammikuulta huhtikuulle, jolloin vuorokauden keskilämpötila on jatkuvasti noin 26–28 °C. Maaliskuussa lämpötila voi nousta 30 asteeseen. Tihkusateiden kaudella saariston länsiosissa lämpötila voi pudota jopa 14 asteeseen, ja koko saaristossa lämpötilat pysyttelevät alle 24 asteessa.
Saarten vallitseva tuuli puhaltaa koko vuoden kaakosta. Kaakkoistuulen vaikutuksesta saarten eteläiset ja kaakkoiset rinteet ovat usein kosteampia, koska niille muodostuu tihkusateita ja sumuja. Sen sijaan pohjoiset rinteet ovat kuivia lähes ympäri vuoden. Helmikuulta toukokuulle tuulen voimakkuus on yleensä heikompi kuin vuoden muina aikoina, jolloin tuulen nopeus on melko säännöllisesti 8,4 solmua.
Nisäkkäät
Galápagossaarten nisäkäslajisto ei ole kovinkaan monimuotoinen saarten eristäytyneen sijainnin takia. Saarien seitsemästä alkuperäisestä rottalajista neljä on jo kuollut sukupuuttoon. Viimeiset kolme lajia elävät Santa Féllä ja Fernandinalla, joille vieraslajina saarille tullut mustarotta ei ole vielä levinnyt. Lisäksi Galápagossaarilla elää kaksi punalepakkolajia, kalifornianmerileijonan kotoperäinen alalaji ja galapagosinmerikarhu. Ihmisten mukana saarille on tullut mustarotan lisäksi vuohia, kissoja ja koiria.
Valaat viihtyvät Galápagossaarten vesissä, erityisesti Isabelan ja Fernandinan välisellä alueella, koska siellä tapahtuu runsaasti kumpuamista. Tropiikinvalas on Galápagossaarten yleisin valaslaji. Alueella tavataan myös muun muassa kaskelotteja, ryhävalaita, sinivalaita, miekkavalaita ja seitivalaita, jotka talviaikaan vaeltavat Galápagosin lämpimiin vesiin. Delfiinilajeista yleisimpiä ovat pullokuonodelfiini ja delfiini.
Linnut
Galápagossaarilla elää noin 60 vakituista lintulajia, ja lisäksi 81:tä muuttolintulajia tavataan säännöllisesti, mikä on melko pieni määrä tropiikissa. Kotoperäisiä näistä linnuista on kuitenkin noin puolet. Saarilla on 19 vakituista niillä asuvaa merilintulajia. Niistä viisi on kotoperäisiä. Galapagosinpingviini on ainoa päiväntasaajan pohjoispuolella tavattava pingviinilaji ja ainoa, joka pesii tropiikissa. Galapagosinalbatrossi pesii vain Españolalla, ja galapagosinmerimetso on sukunsa ainoa lentokyvytön laji. Lisäksi kotoperäisiin lajeihin kuuluvat yölokki ja maailman harvinaisin lokkilintu laavalokki. Ainoa kotoperäinen rantalintu on galapagosinkyyryhaikara.
Maalintuja Galápagossaarilla elää 29 lajia. Niiden yhteinen piirre on pelottomuus ihmisiä kohtaan. Tunnetuin maalinturyhmä on darwininsirkut, joita saarilla elää noin 15 lajia. Ne ovat lajiutuneet todennäköisesti yhteisestä esivanhemmasta ja löytäneet jokainen oman ekologisen lokeronsa. Vaikka lajeja on suhteellisen vaikea erottaa toisistaan, niiden nokkien koko ja ruokailutavat vaihtelevat. Muita Galápagossaarten kotoperäisiä lintuja ovat neljä matkijalajia, galapagosinhiirihaukka, tornipöllön ja suopöllön alalajit, galapagosinkyyhky, galapagosinrääkkä ja etelänsinipääsky.
Matelijat ja kalat
Matelijoiden kotoperäisyysaste on Galápagossaarilla erityisen suuri, sillä 23 lajista 21:tä ei tavata muualla. Galápagoksenjättiläiskilpikonna on hyvä esimerkki saarten lajiston monimuotoisuudesta. Saarilla on vielä 11 sen hieman eri olosuhteissa elävää alalajia. Esimerkiksi Isabelalla on yksi alalaji jokaisella saaren viidestä päätulivuoresta. Kilpikonnien lisäksi saarten kotoperäisiin matelijoihin kuuluu muun muassa kolme käärmelajia, viisi gekkolajia, kolme Conolophus-suvun maalla elävää leguaania ja merileguaani. Saarilta löytyi helmikuussa 2019 jo sukupuuttoon kuolleeksi luultu Chelonoidis phantasticus -kilpikonnalaji, jota on edellisen kerran havaittu vuonna 1906. Löytynyt naaras on saattaa olla yli satavuotias.
Galápagossaarten lajistoon kuuluu 306 kalalajia. Kaikki lajit ovat merikaloja, mutta niistä kuutta on tavattu myös saarten makeissa vesissä. Alueen hailajeihin kuuluvat muun muassa valkoevähai, vasarahait, mustapilkkahai ja valashai. Vasarahaita on useita lajeja, ja Galápagossaarten rantavesistä on löytynyt muun muassa harvinainen kampavasarahain kasvualue. Rauskulajeihin kuuluvat puolestaan meksikonlehmärausku, tähtikotkarausku ja paholaisrausku.
Luukaloista yleisimpiä ovat koralliahveniin kuuluvat Plectroglyphidodon johnstonianus ja Abudefduf troschelii, sarvikala, haukkakaloihin kuuluva Cirrhitus rivulatus ja kiilaenkelikala. Lisäksi saarten vesissä tavataan erilaisia luikeroita, huulikaloja ja papukaijakaloja.
Luonnonsuojelu ja uhat
Suurin osa Galápagossaarista ja sitä ympäröivästä merialueesta kuuluu kahteen suojelualueeseen. Galápagosin kansallispuisto käsittää noin 97 prosenttia kaikista maa-alueista. Galápagosin merensuojelualueeseen kuuluvat puolestaan kaikki merialueet 60 meripeninkulman päähän rantaviivasta. Lisäksi saariryhmä on Unescon maailmanperintöluettelossa ja biosfäärialueissa sekä valittu Ramsar-alueeksi.
Galápagossaarten luonnon suurin uhkatekijä on erilaiset vieraslajit. Ne ovat erityisen vaarallisia Galápagosilla, sillä saariston eliölajisto on poikkeuksellisen kotoperäistä ja populaatiokoot pysyvät usein pieninä, jolloin niiden riski hävitä on suuri. Vieraslajien jälkeen suurimman uhan saarten luonnon monimuotoisuudelle aiheuttavat asutuksen lisääntyminen ja matkailijoiden suuri määrä.
Ihminen oli vuoteen 2017 mennessä joko tarkoituksellisesti tai vahingossa tuonut saarille 1 579 vieraslajia, joista tarkoituksellisesti tuotuja on 46 prosenttia. Galápagossaarille on tuotu muun muassa nautoja, vuohia ja lampaita, joiden ylilaiduntaminen aiheuttaa eroosiota. Vahingossa Galápagossaarille päätyneistä lajeista suurin osa on tullut saastuneen kasvitavaran mukana. Sen jälkeen eniten lajeja on tullut lentokoneiden ja laivojen mukana. Vieraat kasvilajit ovat iso ongelma, sillä niitä on jo enemmän kuin alkuperäisiä kasvilajeja. Luonnonsuojelussa on keskitetty erityisesti niiden vieraiden lajien torjuntaan, jotka leviävät nopeasti, kuten guavan ja kirjotulikruunun.
Ilmastonmuutoksen vaikutuksesta saaria ympäröivä merivesi voi lämmetä, mikä puolestaan vähentää tuottavuutta ja näin vaikuttaa merestä alkavaan ravintoketjuun.
