Mustajalkakissa (Felis nigripes) on Afrikan pienikokoisin kissaeläin. Se elää eteläisessä Afrikassa. Kansainvälinen luonnonsuojeluliitto eli IUCN on määritellyt mustajalkakissan vaarantuneeksi lajiksi.
Yö
YöllinenLi
LihansyöjäLihansyöjä eli karnivori on eläin, joka saa suurimman osan ravinnostaan syömällä toisia eläimiä. On myös lihansyöjäkasveja, jotka hankki...
Ma
MaanpäällinenKu
Kursorinen eläinMe
MesopredatorVä
VäijytyspetoRe
ReviiriReviiri tai territorio on eläimen elinpiirin osa, jota eläin puolustaa saman lajin yksilöiltä. Pesintäreviirejä puolustetaan vain saman sukup...
Vi
ViviparousKa
Kaivavat eläimetJa
Jahtaava petoeläinPo
PolygynyYk
Yksinäiset eläimetEi
Ei siirtolainenB
alkaaMustajalkakissa on Afrikan kissaeläimistä pienikokoisin. Sen ruumiinrakenne on vanttera. Naarailla on kolme nisäparia. Urokset ovat naaraita kookkaampia. Niiden ruumiin pituus on 37–52 cm ja paino 1,5–2,5 kg. Naaraiden vastaavat lukemat ovat 35–41 cm ja 1–1,6 kg. Hännän pituus molemmilla on 12–20 cm. Turkki on pehmeä. Talviturkki on kesäturkkia pidempi ja paksumpi. Pohjaväri selkäpuolella vaihtelee kanelinruskeasta kellanruskeaan. Ruumiissa, raajoissa, hännässä ja päässä on useita selkeästi erottuvia mustia juovia ja laikkuja. Ruumiin vatsapuoli on vaalean ruskeankeltainen tai valkoinen. Pää on muodoltaan leveä. Kurkku, sekä silmien, korvien ja suun reunat ovat valkoiset. Poskella on kaksi mustaa raitaa. Silmät ovat tummankeltaiset tai vihertävät. Jalat ja häntä ovat lyhyet. Jalkapohjat ja hännänpää ovat mustat.
Afrikanvillikissa elää osittain samoilla alueilla ja on ulkonäöltään hieman samankaltainen. Afrikanvillikissa on kuitenkin huomattavasti kookkaampi, ja sen jalat ja häntä ovat pidemmät.
Mustajalkakissaa tavataan alueella, joka käsittää osia Botswanasta, Etelä-Afrikasta ja Namibiasta, sekä pieniä alueita Angolan eteläosissa ja Zimbabwessa. Esiintyminen Lesothossa ja Swazimaassa on mahdollista, mutta epätodennäköistä.
Mustajalkakissa on erikoistunut avoimiin lyhyen heinikon maastoihin. Lajin elinympäristö käsittää kuivia ruohikkoja, matalia pensaikkoja ja savannia. Lajia esiintyy myös Karoon puoliaavikolla. Kaikkein kuivimmilla osilla Namibin ja Kalahari aavikkoja sitä ei esiinny.
Mustajalkakissan elintapoja on kuvailtu salamyhkäisiksi, mikä on myös vaikuttanut esimerkiksi sitä koskevan tutkimuksen vähyyteen. Laji on paitsi pienikokoinen, mutta myös lyhyitä lisääntymisaikoja ja pentujen kasvatusta lukuun ottamatta yksineläjä ja se liikkuu lähes pelkästään hämärässä ja öisin. Toisin kuin monet muut kissat, mustajalkakissa liikkuu lähes pelkästään maassa ja puihin se ei kiipeä. Päivän se viettää pesäkolossaan. Pesäkolo sijaitsee usein hylätyssä termiittikeossa. Se voi käyttää myös muiden lajien, kuten namibiansavannioravan ja maasian kaivamia koloja.
Mustajalkakissa on petoeläin. Tärkeimpiä saaliseläimiä ovat pienet nisäkkäät, jotka eräässä tutkimuksessa muodostivat 39 % mustajalkakissan ravinnosta. Joitakin huomattavia saaliseläimiä ovat esimerkiksi korva-aavikkohiiri (Malacothrix typica) ja hyppyjänis (Pedetes capensis). Suuremmat mutta alle 100 g painavat nisäkkäät muodostivat 17 % ja pienet alle 40 g linnut 16 %. Sammakkoeläimet, matelijat ja selkärangattomat muodostivat alle 2 % ravinnosta. Lajia on kuvailtu kissojen suvun tappavimmaksi saalistajaksi. Noin 60 % sen saalistusyrityksistä päättyy saaliin nappaamiseen. Mustajalkakissa välttelee kookkaampia petoeläimiä. Niitä tiedetään jääneen esimerkiksi vaippasakaalin ja aavikkoilveksen saaliiksi.
Mustajalkakissa voi lisääntyä minä tahansa vuodenaikana. Niillä on kuitenkin myös selvästi eroteltavissa oleva lisääntymiskausi elokuusta maaliskuuhun. Tiineys kestää 63–68 päivää ja synnytys ajoittuu yleensä sateiden ja runsaan ravinnon kausiin. Samana vuonna voi olla kaksi poikuetta. Pennut itsenäistyvät 3–4-kuukauden ikäisinä. Elinikä luonnossa on noin viisi vuotta ja vankeudessa mustajalkakissat ovat eläneet 16-vuotiaiksikin saakka.
