Matikka
Made eli matikka (Lota lota) on ainoa makeassa vedessä esiintyvä turskakalalaji. Se on sukunsa Lota ainoa laji.
Made on pitkulainen, hyvin pienisuomuinen ja limaisen liukas kala. Sillä on litteän leveä pää ja puolet sen ruumiista on pyrstöosaa. Made on väritykseltään keltaisen- tai tummanruskean kirjava, kyljissä säännöttömiä kuvioita, mahapuoli on vaalea. Mateen leuassa on turskakaloille tyypillinen viiksisäie. Selkäeviä on kaksi. Taempi selkäevä ja peräevä ulottuvat lähes pyrstöön asti. Silmät ovat melko suuret. Suurin 2000-luvulla Suomessa tilastoitu made painoi 8,04 kiloa. Madetta muistuttavia samannäköisiä kalalajeja ovat esimerkiksi neliviiksimade (Rhinonemus cimbrius) ja kivinilkka (Zoarces viviparus). Mateista voi löytyä loisena tummankirjava, paksuhko ja noin 3 cm pitkä madejuotikas (Cystobranchus mamillatus), joka elää ainoastaan mateen kiduksilla.
Madetta tavataan lähes kaikissa Suomen järvissä ja myös merialueilla. Maailmanlaajuisesti made on yksi levinneimpiä pohjoisen pallonpuoliskon kaloista.lähde? Sitä esiintyy viileillä ja lauhkeilla alueilla Keski- ja Pohjois-Euroopassa, Aasian pohjoisosissa ja Pohjois-Amerikassa 40. leveyspiirin pohjoispuolella.
Made viihtyy parhaiten pohjassa ja viileissä runsashappisissa vesistöissä. Syksyisten ohuiden ensijäiden aikaan mateet nousevat usein aivan mataliin rantavesiin. Silloin, jos jää on kirkas, sitä voi löytää rantamatalista ja pyydystää kolkkaamalla, lyömällä tainnuttava isku jään läpi. Talvella taas made asustaa syvemmissä vesissä. Aivan pieniä mateita tavataan kesäisin puroista ja vaikka järvien rantamatalista, kivien koloista. Vedestä nostetun mateen liikehdintä poikkeaa selvästi muista kaloista, se on voimakkaasti kiemurteleva ja liukkaana kalana huonosti käsissä pideltävä.
Mateen kutu ajoittuu tammi–maaliskuulle. Made kutee 1–3 metrin syvyisissä vesissä. Kutu tapahtuu sora- tai hiekkapohjalle ja turskakalojen tapaan mateen mätimäärä on suuri, jopa miljoona mätimunaa isommassa yksilössä. Mäti lasketaan pohjalle ja se saa ajelehtia siellä vapaasti. Poikasten kuoriutuminen tapahtuu noin kuukaudessa ja poikaset uivat vapaasti kuoriutumisen jälkeen.
Madetta pyydetään verkoilla, katiskoilla ja pystymerroilla. Yksittäinen madekoukku, jossa syöttikoukku lasketaan pohjaan tai lähelle sitä, pyytää myös hyvin. Pitkälläsiimalla saa myös mateita. Talvisilla kutupaikoilla pystymerta ja maderysä voivat antaa hyvinkin runsaita saaliita. Houkutusvärinä rysä- ja mertapyynnissä on vaalea tehokas houkutin, vaikka valkea koivunranka pystymerran tukirankana. Kutuaikana, myös hämärään ja jopa yöaikaan tapahtuva, mateen pilkkiminen voi olla antoisaa syötti- tai Suomessa nykyisin kielletyllä ns. ryöstöpilkillä.
Madetta pyydettiin Suomessa vuonna 2009 yhteensä noin 700 tonnia. Tästä 88 prosenttia oli vapaa-ajankalastajien saalista. 592 tonnia pyydettiin sisävesiltä, 109 tonnia Itämeren alueelta. Aiemmin saaliit olivat huomattavasti suuremmat, 1980-luvulla keskimäärin 2 500–3 200 tonnia vuodessa.
Ruokakalana made on erinomainen. Aiemmin ajateltiin usein, että vain talvella pyydetty made olisi käyttökelpoista, mutta syvänteissä ympäri vuoden tasakylmissä vesissä asustava made on kesällä yhtä hyvä kuin talvellakin. Kutuaikana naarasmateita arvostetaan erityisesti niiden mädin takia. Mateen maksa on myös herkullinen ja hyvä A-vitamiinin lähde. Maksassa on usein kuitenkin loismadon munia. Ne voi poistaa maksasta ennen ruoaksi laittoa, jolloin maksa on täysin käyttökelpoinen.
