Carolinanpapukaija
Carolinanaratti eli vanhalta nimeltään carolinanpapukaija (Conuropsis carolinensis) oli pohjoisamerikkalainen papukaijalaji, joka on kuollut sukupuuttoon. Se oli Conuropsis-suvun ainoa edustaja. Laji oli Yhdysvalloissa ainoa alkuperäinen papukaijalaji. Se esiintyi siellä erittäin runsaina parvina ja saattoi tuhota satoa maanviljelyksillä. Muuttokyyhkyn tapaan carolinanaratti kuoli sukupuuttoon 1900-luvun alussa.
Pä
PäiväeläimetPäiväeläin tarkoittaa eläintä, joka nukkuu yöllä ja valvoo päivällä. Yöeläimet ovat puolestaan aktiivisia öisin ja hämäräeläimet h...
Ka
KasvinsyöjäKasvinsyöjä eli herbivori on eläin, jonka ravinto koostuu yksinomaan tai pääasiassa kasveista. Lihansyöjiin ja sekaravintoa käyttäviin elä...
Fr
FrugivoreGr
GranivoreAr
ArboreaalinenVa
Vanhat eläimetYk
Yksiavioiset eläimetYksiavioisuus eli monogamia on pariutumisen muoto, jossa yksilöllä on vain yksi puoliso kerrallaan.
So
Sosiaaliset eläimetPa
ParveiluEi
Ei siirtolainenC
alkaaCarolinanaratti oli kooltaan noin 30 senttiä pitkä ja se painoi noin 250 grammaa. Sen värikkäässä höyhenpuvussa oli vihreää, keltaista ja oranssia. Laji muodosti tavallisesti pieniä parvia, mutta kun ruokaa oli saatavilla runsaasti se saattoi muodostaa myös suurempiakin parvia, joihin saattoi kuulua 200–300 yksilöä. Se oli yksiavioinen monien muiden papukaijojen tapaan ja se muni tavallisesti kaksi munaa. Parvet liikkuivat aamuisin ja iltaisin ruokaa ja vettä etsien, kun taas päivisin ne pysyttelivät yleensä puissa. Se käytti nokkaansa pähkinöiden ja muiden siemenien avaamiseksi. Monia lajin biologisista piirteistä ei tunneta, kuten esimerkiksi sen parittelukäyttäytymistä, pesintöjen aikatiheyttä tai sukukypsyyden saavuttamisajankohtaa. Lemmikeiksi kerätyt yksilöt eivät olleet hyviä puhumaan oppijoita joistakin muista papukaijoista poiketen.
Lajia tavattiin alun perin Itä-Yhdysvalloissa etelästä pohjoiseen Floridasta Virginiaan ulottuvalla alueella. Mississipin ja Missourijokien valuma-alueen populaatio muodosti oman alalajinsa C. c. ludovicianus.
Viimeinen yksilö kuoli 21. helmikuuta 1918 Cincinnatin eläintarhassa. Luonnossa viimeinen varma havainto on vuodelta 1904, jolloin Frank Chapman havaitsi yhteensä 13 yksilöä Floridassa. Lajin häviämisen syistä ei ole täyttä varmuutta, sillä ihmisen toimien ohella luonnollisilla syillä on saattanut olla tekemistä sukupuuton kanssa. Syyksi häviämiselle on ehdotettu muun muassa kilpailua vieraslajien kanssa, sekä uusia tauteja. Kuitenkin, kun lajin kanta jo oli hyvin pieni ja keskittynyt Floridaan, sinne saapui suurin joukoin munien ja lintujen keräilijöitä, jotka nopeasti hävittivät jäljellä olevat yhteisöt. Sama tapahtumasarja on esitetty myös muun muassa Havaijilla: kun laji käy harvinaiseksi, tulevat keräilijät, bongarit ja muuten vain uteliaat häiritsemään sen elämää. Lajista tehtiin havaintoja Floridassa vielä 1920- ja 1930-lukujen aikana, mutta on todennäköistä että nämä havainnot tehtiin itse asiassa muista papukaijalajeista, joita oltiin päästetty vapauteen.
