Kirjodelfiini (Cephalorhynchus commersonii) on yksi neljästä kirjodelfiineihin kuuluvasta delfiinistä, jota tavataan Etelä-Amerikan eteläisimmällä rannikolla ja Kerguelen-saarilla Intian valtamerellä.
Ensimmäiset havainnot kirjodelfiineistä teki ranskalainen luonnontieteilijä Philibert Commerson Magalhãesinsalmella vuonna 1767.
Li
LihansyöjäLihansyöjä eli karnivori on eläin, joka saa suurimman osan ravinnostaan syömällä toisia eläimiä. On myös lihansyöjäkasveja, jotka hankki...
Ka
KalansyöjätNi
NilviäissyöjäVe
VesieläimetEs
Esiyksilölliset eläimetLu
LuonnonvarainenSo
Sosiaaliset eläimetPa
PaimentaminenLauma merkitsee isoa joukkoa eläimiä. Sana liitetään useimmiten nisäkkäisiin, kun taas esimerkiksi suurta lintu- tai kalajoukkoa kutsutaan pa...
Mi
MigraatioMi
MigraatioC
alkaaLajilla on hyvin erottuva kuviointi. Pää, selkäevä, kylkievät, pyrstö ja vatsa ovat mustia. Kurkku, vatsa ja suurin osa torsosta ovat valkoisen peitossa. Kirjodelfiinin ruho on tanakka ja evät pieniä. Selkäevä on todella kaareva ja tylppä. Se on yksi pienimmistä valaslajeista 1,3–1,5 metrin pituudellaan ja runsaan 20 kilon painollaan. Sen voi ulkomuotonsa puolesta helposti sekoittaa pyöriäiseen.
Uroilla ja naarailla on erilainen musta läiskä vatsassa; uroilla se on kyyneleen muotoinen ja naarailla pyöreämpi.
Lajia tavataan kahdessa maailmankolkassa. Suurin populaatio löytyy Argentiinan rannikolta ja sinne johtavilta vesiltä, Magellan salmelta ja Falklandinsaarilta. Toinen paikka (löydetty 1950) on Kerguelen-saarilla. Ne suosivat matalia vesiä.
Kirjodelfiinin kannan kokoa ja siihen kohdistuvia uhkia ei tunneta täysin. Kansainvälinen luonnonsuojeluliitto luokitteli lajin kuitenkin vuonna 2017 elinvoimaiseksi, sillä Etelä-Amerikan populaatio vaikuttaa olevan yleinen lähes koko levinneisyysalueellaan. Aiemmin IUCN piti lajia puutteellisesti tunnettuna.
Kirjodelfiini on erittäin aktiivinen. Sen voi nähdä usein uimassa nopeasti pinnan tuntumassa. Se osaa myös pyöriä ja tehdä nopeita äkkikäännöksiä, ja uida ylösalaisin; tämän uskotaan parantavan niiden näkyvyyttä saaliiseen. Tavallisinta ravintoa ovat pelagiset kalat ja kalmarit. Etelä-Amerikan vesillä elävät yksilöt voivat täydentää ruokavaliotaan äyriäisillä.
Niin urokset kuin naaraatkin tulevat sukukypsiksi 6–9 vuoden iässä. Parittelu tapahtuu kevät-kesällä ja tiineys kestää 11 kuukautta.
Vanhin tunnettu kirjodelfiini kuoli 18 vuoden ikäisenä.
